Asiaa Italian futiksesta

 

Moni ihmettelee, minne olen kadonnut, kun kirjoituksia ei tulekaan. Älkää huoliko, sillä niitä on tulossa. Olen hoitanut yksityisasioitani, joten siinä selitys muutaman viikon tauolle. Muutenkin talvisin tulee vähemmän kirjoituksia kesään verrattuna.

Viime kuussa kirjoitin Saksan jalkapallosta, joten nyt on samanlainen yleiskirjoitus Italian jalkapallosta. Luin muutama vuosi sitten Esa Mäkijärven kirjoittaman tietokirjan maan jalkapallon kehityksestä kohti nykypäivää nimeltään Pyhä Peli. Kuten Wunderball-teoksessa, myös tässä käsitellään maan yhteiskuntaa jalkapallon kautta. Italian kohdalla kyse on ristiriitaisuuksista, politiikasta ja rikollisuudesta. Osansa saavat maajoukkueen, lempinimeltään Azzurrin lisäksi maan pääsarja Serie A suurseuroineen, sekä taloudellinen jakautuminen pohjoisen rikkaiden seurojen ja etelän pienten seurojen osalta. Jos Italiaa kulkisi junalla päästä päähän, niin huomaisi ikkunasta katsomalla eroja alueiden välillä.

Aikoinaan naapurien innoittaman kannatin torinolaista Juventusta, mustavalkoisissa raitapaidoissa pelaavaa menestysjoukkuetta, joka tuntui voittavan vuosittain kaiken. 20 vuotta sitten paljastui ottelujen manipulaatioskandaali, joka tunnetaan nimellä calciopoli. Tuomareiden lahjomiseen osallistui useita seuroja, joista Juventus sai tuntuvat rangaistukset. Vuosien 2005 ja 2006 mestaruuksien menetys, sekä pudottaminen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle eli Serie B:hen. Fiorentina, Lazio ja Ac Milan säilyivät pääsarjassa, mutta aloittivat 2006-07 kauden miinuspisteistä.

Skandaali johti usean Juventus-pelaajan lähtemiseen, moni huippu, kuten Zlatan Ibrahimovic ja Patrick Vieira siirtivät Interin ja Lilian Thuram FC Barcelonaan. Inter hallitsikin 2000-luvun loppua neljä peräkkäistä mestaruutta. Edellä mainitun skandaalin myötä Italian jalkapalloliitto myönsi Interille vuoden 2006 mestaruuden.

Ajan myötä piti löytää itselleni uusi suosikkiseura Italiasta ja valinta osui AC Milaniin. Paitojensa värien mukaan Rossoneri-lempinimeä kantava seura oli 90-luvulla Marco van Bastenin, Ruud Gullitin, Frank Rijkaardin ja Paolo Maldinin johdolla Euroopan parhaimpia voittaen 90-luvulla viisi mestaruutta, sen jälkeen niitä on tullut harvakseltaan. Edellä mainittu Zlatan pelasi myös seuran riveissä, kun edellinen mestaruus tuli vuonna 2021. Tällä hetkellä Milanon seurat ovat Serie A:n kärkikaksikkona, Inter johtaa kahdeksan pisteen erolla.

Kotistadion San Siro on olympialaisten avajaisten jäljiltä putsattu normaaliin asuunsa ja sunnuntaina 22. helmikuuta vastaan tulee Parma. Ennen perjantaina vierasottelua Pisaa vastaan Milan on voittanut viidestä edeltävästä pelistä vain kaksi, joten pistemenetyksiä on pienempiä seuroja vastaan tullut. San Siron tilalle tullaan 2030-luvun alussa rakentamaan uusi stadion Milanon joukkueille, kysymys kuuluu säilyykö nimi entisellään. Virallisesti stadion on nimetty Interin 30-luvun legendan Giuseppe Meazzan mukaan, mutta yleisesti se tunnetaan San Sirona.

Jalkapallolegenda Diego Maradona nousi ikonin asemaan, kun Napoli voitti kahdesti Italian mestaruuden 1987 sekä 1990. Argentiinalainen ei suosion aikana välttynyt kohuilta ja lehtien sivuilla oli jopa juttuja hänen yhteyksistä Napolin mafiaan, Camorraan. Vuoden 1992 dopingkäryn jälkeen hän lähti seurasta. Arvostuksesta kertoo se, että 60-vuotiaana menehtyneestä legendasta on tehty muraaleja Napolin taloihin ja seuran kotistadion on nimetty hänen mukaansa. Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen seurana pelasti vuosituhannen alussa maineikas elokuvatuottaja Aurelio de Laurentis. Hallitsevan mestarin tärkeimpiin pelaajiin kuuluvat Machester Unitedista lainalla olevan Tanskalainen Rasmus Höjlund sekä entinen Unied-pelaaja, Skotlannin maajoukkuetähti Scott McTominay.

Hallitsevan mestarin tunnuksena seura kantaa paidoissaan Italian lipun värein koristeltua kilpeä eli scudettoa.

Tämä tältä erää.

Kelkkailuraportti

 

Viikonloppuna Saksan Altenbergissä paketoitiin ratti- ja skeletonkelkkailun maailmancupkaudet. Kausi oli erittäin tiivis, sillä puolentoista kuukauden aikana laskettiin seitsemän kilpailua. Tässä kirjoituksessa niputan yhteen kauden tapahtumat.

Naisten skeleton- eli mahakelkkailussa Belgian Kim Meylemans voitti kauden seitsemästä kilpailusta kolme ja voitti maailmancupin. Kokenut Saksan Jaqueline Pfeifer oli toinen ja Iso-Britannian Tabitha Stoecker oli pistetaulukon kolmas. Miesten puolella britti Matt Weston oli kokonnaiskilpailun ykkönen voitettuaan kauden viisi kilpailua. Päätösviikonlopun kilpailussa vauhti oli kovaa, sillä Altenbergin radan rataennätys meni kahdesti rikki. Weston jakoi kilpailussa kakkostilan Saksan Christopher Grotheerin ja Axel Jungkin kanssa. He jäivät voittaja Marcus Wyattille 0,18 sekuntia.

Naisten rattikelkkailussa Saksan Laura Nolte voitti kahden naisen kelkkailussa kauden kolme ensimmäistä kilpailua ja se kantoi hänen johtonsa kauden loppuun saakka. Hän myös voitti kaksi monobob eli yhden naiskelkkailijan kilpailua ja vei kokonaiskilpailun nimiinsä. Hänen takanaan toiseksi tuli Yhdysvaltain Kaillie Humphries ja kolmas oli Nolten maanainen Lisa Buckwitz.

Lajin mahtimaa Saksa oli täysin ylivoimainen miesten puolella, sillä heidän parhaat kelkkailijansa Johannes Lochner, Francesco Friedrich ja Adam Amour olivat kolmen kärki sekä kokonaiskilpailussa, että kahden- ja neljän kelkkailijan cupeissa. Lochner ei jäänyt kertaakaan palkintosijojen ulkopuolelle. Voittojen määrässä lajin menestynein kelkkailija ei ole vieläkään voittanut olympiakultaa, mutta hän lähtee voittajasuosikkina molemmissa kilpailuissa Cortinan kelkkaradalle. Koska kyse on pienten marginaalien lajista, niin odotettavissa on jännittäviä kilpailuja. MM-kisojen tapaan myös olympialaisissa kilpailut ovat kaksipäiväisiä ja neljän laskun yhteisajoilla ratkaistaan mitalistit.

Ohjaskelkkailun puolella lasketaan vielä Oberhofissa ennen olympialaisia ja niiden jälkeenkin vielä kaksi kilpailua. Tässä vaiheessa, kun tarkastelee maailmancupien tilanteita voi todeta, että miesten olympiakullasta taistelevat Saksan Felix Loch ja Itävallan Jonas Müller miehissä. Naisten puolella suosikkeja ovat samoista maista tulevat edustajat Lisa Schulte ja Julia Taubitz. Kaksikkojen puolella kultamitaliasuosikkeja ovat Tobias Wendl/Tobias Artl sekä Juri Gatt yhdessä Riccardo Schoepfin kanssa. Naisissa vastaavat ovat Selina Egle/Lara Kipp sekä Dajana Eitberger/Magdalena Matschina. 

Henkilökohtaisten kilpailujen lisäksi olympiamitalistit ratkotaan skeletonkelkkailun ja ohjaskelkkailun puolella myös joukkuekilpailuissa.

Euroopan järkevin futisliiga

 

Joululoma on pidetty ja on aika jatkaa maanantaisin julkaistavien kirjoitusten tekoa. Toki olen tässä välissä ollut Jatkoajan suuntaan ahkera. 

Olen vuosia seuraillut Euroopan eri jalkapallosarjoja ja nykyaikana tulee katsottua koosteina suosikkijoukkueideni otteita. Ne suosikkini ovat Valioliigasta Manchester United, Espanjasta tietysti Fc Barcelona eli tuttavallisemmin Barca, Italiasta Ac Milan sekä Saksan Bundesliigasta Borussia Dortmund. Koska futista pelataan viikoittain, en ole nähnyt kirjoittaa blogiini ahkerasti futistapahtumista arvokisoja lukuun ottamatta. Tämän kertainen tekstini käsittelee yleisesti Bundesliigaa.

Tausta Bundesliiga-fanitukseen

Saksalaisesta jalkapallosta olen lukenut kaksi tietokirjaa, Esa Mäkijärven Wunderballin sekä Johanna Nordlingin Jalkapallon muotoinen Saksa-teokset. Viimeksi mainitun olen kuunnellut äänikirjana. Molemmissa kerrotaan Jalkapallon kehityksestä Saksassa sen rantautumisesta ammattimaistumiseen ja kaupallistumiseen. Myös maan futiskulttuurista mainitaan, kuten myös naisten jalkapallon tilanteesta. 2000-luvun alussa tuli myös Urheilukanavalta katsottua Bundesliigaa lauantaisin, jolloin tv-ottelut useimmiten meni päällekkäin Valioliiga-ottelun kanssa. Kun isäni maksoi vielä Canal+ maksukanavista, niin hänellä oli kova hinku katsoa valioliigan otteluja, etenkin kello viiden pelejä. Niitä on suomessa pitkä perinne. Itseäni hiukan ärsyttää Valioliigan ylimainostaminen suomen medioissa. Tätä tekee myös Yleisradio, joka ei ole näyttänyt ko. sarjaa lähes 30 vuoteen.

Ei yhtä omistajaa seuroilla

Bundesliigan ehkä suurin eroavaisuus muihin Euroopan sarjoihin on joukkueiden omistuksissa. Maan lakien mukaan seurojen päätäntävallasta 50 prosenttia plus 1 ääni kuuluu niitä pyörittäville emäseuroille (niin sanottu 50+1). Tämän avulla estetään seurojen päätyminen rikkaille sijoittajille, kuten Valioliigassa. Poikkeuksen tähän tekevät Lääkefirma Bayerin omistava Leverkusen sekä autonvalmistaja Volkswagenin rahoittama VFL Wofsburg. Fanit ovat osoittaneet tasaisin väliajoin mieltä sijoittajien pyörittämiä seuroja kohteen, esimerkkeinä tästä käyvät energiajuomajätti Red Bullin RB Leipzig sekä ohjelmistoyritys SAP:n perustajan Dietmar Hoppin rahoittama TSG Hoffenheim.

Edellä mainitun säännön ansion tavoitteena on pitää sarja kilpailukykyisenä ja tasaisena, mutta tämä kuulostaa hyvin utopistiselta. Ennen Bayer Leverkusenin tappiotonta kautta (2023-24) Mahtiseura Bayern Mümchen voitti kymmenen mestaruutta perätysten. Lukemissani kirjoissa pohdittiin miksi he voittavat lähes aina kaiken. Joukkue on saksan median seuratuin, mistä tulee lempinimi Fc Hollywood, he olivat ensimmäisiä, jotka tekivät seuran väreistä ja tunnuksesta brändin, kuten Hjallis Harkimo teki samoin kiekkoseura Jokereista.

Bayern Münchenillä on tapana ollut ostaa kilpailijoidensa parhaat pelaajat sekä hankkia parhaat osaajat valmentajiksi sekä toimistoon. Myös Saksan suurimmat ja monikansalliset yritykset antavat taloudellista tukea.

Borussia Dortmundia puolesta

Itse olen vuosia fanittanut keltamustissa paidoissa pelaavaa Borussia Dortmundia. Vaikka joukkue ei voita liigamestaruutta kovin usein, he ovat taistelleet kärkipaikoista vuosittain. Muistan, kuin näin natiaisena televisiosta koosteen Mestarien Liigan finaalista 1997 ja Dortmundin Lars Ricken teki 3-1 voittomaalin noin 25 metristä. Vuonna 1909 perustetun seuran historia on täynnä maineikkaita pelaajia, kuten Ghanan Pierre-Emerick Aubameyang, maalivahti Roman Weidenfeller, Puolan Jakub Błaszczykowski sekä Erling Haaland. Seuran kotistadion on myös legendaarinen, sillä Signal Iduna Parkilla sijaitsee Euroopan suurin seisomakatsomo, jonne mahtuu 24 500 katsojaa. Tämä tunnetaan keltaisena seinänä. Stadion rakennettiin vuoden 1974 MM-kisoja varten ja sitä on uusittu tasaisin väliajoin. Alkuperäiseltä nimeltään se on Westfalenstadion, jota itse myös käytän puhuttaessa.

Kausi tähän mennessä

Viikonloppuna Bundesliiga palasi talvitauoltaan ja Bayern München murskasi Wolfsburgin 9-1 lukemin. Dortmundilla taas oli tiukempi peli Eintracht Frankfurtin vieraana. Keltamustat olivat häviämässä pelin, kunnes lisäajan kuudennella minuutilla Carney Chukwuemeka tasoitti loppulukemiksi 3-3. Bayern Münchenillä on 11 pisteen johto Dortmundiin nähden ja suurempi maaliero. Kuudestatoista ottelustaan FCB on hävinnyt vain kaksi. Sijoilla 3-6 ovat RB Leipzig, Leverkusen, VFB Stuttgart ja TSG Hoffenheim. Taulukon toisessa päässä punkkareiden suosikkiseurana tunnettu FC St. Pauli on nousukarsintapaikalla tasapistein Heidenheimin kanssa. Ensiksi mainitulla on pienempi maaliero. Mainz on matkalla kakkosbundesliigaan.

Sopivan tilaisuuden tullen lataan puhelimeeni Bundesliigan sovelluksen, jotta voin esimerkiksi junamatkan aikana vilkaista sarjatilanteen sekä vilkaista maalikoosteet.

Ensi viikolla niputan yhteen kelkkailukauden tapahtumat. Katsoin viikonloppuna maailmancupin kisat St. Moritzista ja kausi päättyy ensi viikonloppuna Saksan Altenbergissä.