Max valloitti Kiinan ja Stroll tunaroi

Formula 1 palasi viiden koronapandemian aiheuttaman tauon jälkeen takaisin Kiinaan Shanghain radalle, eikä kilpailu tarjoilut kärjen osalta yllättävää.

Max Verstappen otti jälleen omansa voittaen osakilpailun. Tämän lisäksi hän ajoi paalupaikalle ja voitti lauantai-aamun sprintin. Jokaista kierrosta ei sentään johtanut sunnuntaina, sillä oman toisen pysähdyksensä aikana kärjessä vieraili McLarenin Lando Norris.

Britiltä nähtiin hyvää suorittamista, sillä hän ohitti avauskierroksilla toisesta ruudusta lähteneen Sergio Perezin ja ajoi maaliin toisena Checon tullessa kolmanneksi. Ferrareilta mukiinmenevä suoritus, mutta töitä vielä riittää, mikäli ero Red Bulliin haluta saada kiinni. Charles Leclerc neljäs ja Carlos Sainz ajoi viidenneksi. Aika-ajoissa epäonnistunut Lewis Hamilton unohti lauantain pettymyksensä ja teki parhaansa. Vaikka Mercedes-auto on heikoimmillaan vuosikausiin, kahdeksanteen sijaan voi suhtautua hyvänä suorituksena. Tallikaveri George Russell oli kuudes, joten voitaisiin tulkita Hamiltonin olevan vain kilpakuljettaja muiden joukossa, eikä vain suurmestari.

Aston Martinin Fernando Alonso haastoi lähdössä Verstappenia, mutta kolmen pysähdyksen taktiikka ei toiminut. Pistesarakkeeseen tarttui seitsemännestä sijasta saadut seitsemän pistettä. Isänsä rahoilla ajava tallitoveri Lance Stroll tunaroi kunnolla, kun ensimmäinen uusintalähtö oli koittamassa. Kanadalainen ajoi Daniel Ricciardon perään ja australialaisen auto hajosi. 

Samoin kävi RB-tallin Yuki Tsunodan. Japanilaisen autosta oikean takapyörän hajoamisen osumallaan aiheutti Haasin Kevin Magnussen. Molemmat saivat tuomaristolta 10 sekunnin aikasakon. Tuva-auto kävi radalla, jotta Valtteri Bottaksen Sauber saataisiin työnnettyä turvalliseen paikkaan. Suomalaisen kilpailu päättyi konerikkoon.

Samat kiistakumppanit kävivät mies miestä vastaan-kamppailua kuudennestatoista sijasta ja kaiken olisi kruunannut keskinäinen kolari, jota ei kuitenkaan tapahtunut.

Red Bull, McLaren ja Mercedes miehittävät kuusi ensimmäistä tilaa kuljettajien mm-sarjassa ja ovat myös kolmen kärki valmistajien pisteissä. Vapun jälkeisenä viikonloppuna vieraillaan ensimmäisen kerran tänä vuonna Yhdysvalloissa, sillä vuorossa show-meininkiä täynnä olevan Miamin osakilpailu.

Indycar: Long Beach

Yhdysvaltain Indycar-sarja palasi kuukauden tauoltaan Long Beachin katuradalla ajetun kilpailun myötä. Aurinkoinen sää helli paikallaolijoita, kun Ruotsin Felix Rosenqvist johdatti kilpailijat lentävään lähtöön. Australian Will Power ohitti hänet ulkokautta avausmutkassa ja siirtyi kilpailun kärkeen. 

Kierroksella neljä Mclarenin Alexander Rossi teki aikaisen varikkopysähdyksen, sillä tallikaveri Pato O'Ward tuuppasi häntä suihkulähteen kiertävässä kaarteessa, jolloin vasen takarengas meni hajalle. Meksikolainen sai tempustaan varikon läpiajonrangaistuksen. Kierrosta myöhemmin Marcus Ericsson ohitti maamiehensä Rosenqvistin nousten kolmanneksi.

Turva-auton perässä ajettiin viisi kierrosta, sillä 15. kierroksella Tanskan Christian Rasmussenin kilpailu päättyi ratavalliin.

Kilpailun voitosta käytiin taktista kamppailua, jossa oikea rengasvalinta viimeisellä pysähdyksellä oli ratkaiseva tekijä. Kuusinkertainen mestari Scott Dixon otti omalla pysähdyksellä kovemmat renkaat, kun taas Will Power valitsi pehmeämmät renkaat. Kärjessä tuolloin ajanut Josef Newgarden ajoi nopeita kierroksia ja pysähtyi 57. kierroksella ja palasi radalle edellä mainitun parivaljakon väliin toiselle sijalle.

Viimeisillä kierroksilla Newgarden yritti saada Dixonia kiinni pehmeämpien renkaiden tuottaman nopeuseron ansiosta, mutta ei onnistunut. Yhdeksän kierrosta ennen maalia Colton Herta osui Penske-auton taakse ja hidasti Newgardenin matkaa ja meni itse ohitse.

Uusi-Seelantilainen otti uransa 57. voittonsa ennen Hertaa ja Alex Palouta. Neljänneksi ajaneen Newgardenin ero voittojaan oli neljä sekuntia. Debyyttinsä sarjassa tehnyt viime kauden F2-mestari, Ranskan Theo Pourchaire vältteli virheitä ja tuli maaliin 11:sta.

Kaksinkertainen mestari Newgarden johtaa sarjaa 12 pisteen erolla Dixoniin nähden ja Indysa-sarja jatkuu jo ensi viikonloppuna Alabamassa.

Kärjen takana kisailua

Kauden neljäs F1-osakilpailu ajettiin viikonloppuna Japanin Suzukassa. Rata, joka on valmistunut vuonna 1962 kuuluu henkilökohtaisiin suosikkeihini ässämutkien, nopean 130R-kaarteen sekä viimeisen šikaanin ansiosta. Rataa on ajettu monesti autopeleissä vuosien varrella. Erikoisuus on kahdeksikon muoto. Degner-mutkayhdistelmän jälkeen alitetaan silta ja lusikkamutkan ulostulossa kuljettajat laittavat kaasun pohjaan ja ylittävät saman kohdan, kun saapuvat edellä mainittuun 130R:ään.

Itse kilpailu oli mukiinmenevä ja tarjosi viihdettä kiitos tallien poikkeavien rengastaktiikoiden. Lämpimien olosuhteiden vuoksi heillä oli valinnanvaraa, minkä kovuuden rengas valitaan lähtöä varten. Avauskierroksella RB-tallin Daniel Ricciardo osui Williamsin Alex Alboniin, jonka seurauksena tuli ulosajon radan ensimmäisessä S-mutkassa. Rengasvallin korjaamisessa kesti puolisen tuntia.

Red Bull-talli ajoi mukavaan kaksoisvoittoon tutussa järjestyksessä eli Max Verstappenille kauden kolmas voitto ja Sergio Perez ajoi ilman sähellyksiä toiseksi. Carlos Sainz oli Ferrareista parempi ja oli kolmas. Charles Leclercin rengastaktiikka ei toiminut, vaikka ajoikin neljänneksi. Renkaiden korkea kuluminen näkyi pieninä ajovirheinä ja kisavauhdin putoamisena. 

Ohituksia ja kaksinkamppailuja nähtiin 130R-mutkassa ja viimeisessä šikaanissa. Viimeisten kierrosten aikana George Russell ja Oscar Piastri kävivät kiivasta taistelua seitsemännestä tilasta ja Russellin uhkarohkea ohitus neljä kierrosta ennen maalia päättyi pieneen rengaskosketukseen Australialaisen McLarenin kanssa ja britti joutui kilpailun jälkeen tuomariston puhutteluun. Aikasakkoa tai muitakaan rangaistuksia ei jaettu tilanteesta, sillä Russell ei pakottanut Piastria ulos radalta. TV-kuvien perustella vaikutti, että Piastri väisti tarkoituksella välttääkseen kolaria.

Sauberin varikko-ongelmat jatkuivat ja Valtteri Bottas ajeli maaliin sijalla neljätoista. Joidenkin mukaan talli on valmistanut mutterit metalliseoksesta, joka sulaa helposti korkeissa lämpötiloissa ja kuljettaja pysäyttää autonsa pitäen moottorin käynnissä noin 2,5 sekuntia kestävän renkaidenvaihdon ajan. Ehkä olisi aika harkita paluuta vanhempiin muttereihin, joiden kiinnittäminenkin on pulttipyssyllä helpompaan.

Verstappen ja Red Bull johtavat sekä kuljettajien, että valmistajien pisteissä. Maxin ero Sergio Pereziin on 13 pistettä ja itävaltalaistallin johto Ferrariin on 24 pistettä. Kahden viikon päästä ajetaan seuraava osakilpailu. Viiden vuoden koronatauon jälkeen palataan Kiinan Shanghaihin ja tuolloin ajetaan myös kauden ensimmäinen sprinttikilpailu. Itse sunnuntain osakilpailu tulee Japanin tapaan aamulla, joten ei muuta, kuin kahvia keittämään.

Mitkä autot ajeli kilpaa?

Otsikon mukaisen kysymyksen kuulen usein isältäni, kun kerron hänelle jossain päin maailmaa ajetusta autokisasta, missä ei ajettu formula-autoilla. Tällä tarkoitan kestävyyskisoja sekä nk. koppiautokisoja, joita löytyy maailmasta useita kansainvälisiä ja paikallisia sarjoja. Mediassa puhutaan myös vakioautokilpailuista, mutta edellä mainitut ilmaisut ovat yhtä hämääviä, kuin rock- ja metallimusiikin eri alalajit.

Monen formulaurasta haaveilevan ura tyssää rahoituksen puutteeseen tai kehityksen pysähtymiseen. On huomattu, että taidot ja rahat eivät riitä, kun siirrytään isompaan pikkuformulaluokkaan. Joillakin ura loppuu F3-luokkaan. On kuitenkin olemassa varasuunnitelma, jota ei kannata jättää käyttämättä. Moni on tähän tarttunut, sillä kilvanajaminen on ollut miellyttävää ja koppiautoissa menestymällä voi ansaita. F1-sarjaan pääsee kuitenkin vain kaksikymmentä kuljettajaa ja vaihtuvuus ei ole kovin tiheää pitkien sopimusten vuoksi.

Suomalaisia ratin takana

Haastattelin aikanaan Saksassa Audi TT Cup-sarjaa ajanutta Joonas Lappalaista tästä asiasta. Hän siirtyi pikkuformuloista koppiautoihin ajopaikkojen suuremman todennäköisyyden vuoksi. Tätä kirjoittaessa hän on ajanut vuosia Audilla Nürburgringin Nordscleife-radalla ajettavia kestävyyskilpailuja.

Moni suomalainen, joka ajaa koppiautoluokissa jäävät ymmärrettävästi mediapimentoon f1- ja ralliuutisten varjoon. Heistä kuitenkin uutisoiden moottoriurheiluun erikoistuneella urheilu-uutiset.com-verkkosivustolla. Vuosia BMW:llä kisoja ajanut porilainen Jesse Krohn ajaa tänä vuonna Yhdysvaltain IMSA-sarjassa prototyyppiluokan BMW:llä ja hänen autokuntansa sijoittui kuudenneksi arvostetussa Sebringin 12 tunnin kilpailussa.

Markus Palttala on myös ajanut kyseisessä sarjassa BMW M3-autolla. Hän voitti BMW Z4 GT3-autolla Span 24 tunnin kilpailun vuonna 2015. Formulalähetyksistä tuttu Toni Vilander on voittanut muun muassa kahdesti GTE-luokan Le Mansin 24 tunnin kilpailussa sekä Bathurstin 12 tunnin kilpailun Ferrarilla.

Kilpailujen laaja kirjo

Kärjistettynä koppiautoiksi tarkoitetaan kilpa-autoja, jotka koriltaan pohjautuvat siviilimalleihin. Korin alta paljastuu kuitenkin täysverinen kilpa-auto tehokkaine moottoreineen, jarruinen ja formuloista tutulla ratilla, jossa vaihteita vaihdetaan silmänräpäyksessä eli puhutaan nk. läppävaihteista.

Monet näistä kilpailuista ovat kestävyyskilpailuja, joiden kesto vaihtelee kahdesta tunnista vuorokauteen. Näihin kilpailuihin osallistuu monta autokuntaa, jossa auton ajovuoron jakavat kaksi tai useampi kuljettajaa. Soolona ei saa ajella. Osallistujat jaetaan luokkiin auton teknisten sääntöjen sekä kuljettajien luokituksen mukaan, joka perustuu ajokokemukseen. Osallistujakatras vaihtelee siis täysipäiväisistä ammattilaisista rahaa polttaviin herrasmieskuskeihin.

On olemassa myös mestaruussarjoja, joissa ajetaan vain tietyn merkin autoilla, esimerkiksi Porschet, joiden 911-autolla ajetaan useita sarjoja ympäri maailmaa. Kilpailut ovat näissä puolen tunnin mittaisia rykäyksiä, eikä mitään varikkopysähdyksiä ole. Jotkut osallistujista ovat erikoistuneet kyseiseen automerkkiin ja menestyminen näissä on tiennyt tehdaskuljettajan sopimusta sekä parhaimmillaan pääsyä prototyyppiauton rattiin ja Le Mansin 24 tunnin kilpailuun.

Kestävyyskisat kukoistaa

Prototyyppiautot ovat oikeastaan f1-autoja suljetulla ohjaamolla varustettuna. Auto on teknisesti kehittynein f1-auton jälkeen ja yhtä kallis. F1-auton tapaan autoissa on polttomoottorin lisäksi hybridimoottori. Kestävyyskisojen kaksi isointa sarjaa eli IMSA- sekä MM-sarja (World Endurance Championship) elävät nyt samanlaista kukoistuskauttaan, kuten 80-luvulla. Kiitos yhdenmukaisten sääntöjen. 

Samalla autolla voi nyt ajaa kilpaa sekä Le Mansissa että IMSA-sarjassa. Ainoa ero tähän on, että viimeksi mainitussa tehdastallin automerkillä on oltava myyntiverkosto Amerikassa. Toinen merkittävä ero on sääntö, jossa auton rungon valmistaa ulkopuolinen firma. MM-sarjassa tehdas tekee auton alusta loppuu itse. Sen vuoksi sarjan GTP-luokassa ei ole Ferrareita. Toinen painava syy on myös kustannukset autojen kuljettamisessa atlantin toiselle puolen. Tämän vuoksi Toyotan tehdastalli osallistuu vain mm-sarjaan.

GTP- ja Hypercar-nimisten prototyyppiluokkien lisäksi on myös LMP2 sekä LMP3-luokat, jotka ovat tehoiltaan pienempiä ja yleensä yhden runkovalmistajan tekemiä eli kaikki osallistujat ajavat samalla menopelillä. 

Suosituimpia kilpailuja ovat GT3-luokkaan lokeroidut kaksiovisiin urheiluautoihin pohjautuvat kilpailut. Näihin lukeutuu jo aiemmin mainittu Span 24 tunnin koitos. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nämä kilpailut järjestää ranskalainen SRO-organisaatio, jonka GT World Challenge nimisiä kilpailuja on joka kolkassa.

90-luvun koppiautobuumi

Etuvetoisilla ja neliovisilla vakioautoilla ajetaan myös paljon kilpailuja. Nykyään nämä ajetaan TCR-luokituksen mukaisilla autoilla, kuten Honda Civic Type R:llä. 90-luvulla DTM- ja BTCC-kilpailut keräsivät katsomot täyteen ja moni f1-uran lopettanut ajeli näissä kilpailussa.

Saksalaisvetoista DTM-sarjaa ajettiin myös Helsingin Sörnäisissä muutama vuosi. Kävin aikanaan paikan päällä. Kustannukset nousivat liian suuriksi ja sarja meni tauolle. Vuosituhannen vaihteessa aloitettiin uudestaan, mutta edellä mainitun syyn vuoksi sarjassa siirryttiin GT3-autoihin, ne kun ovat halvempia, eikä autotehtaan tukea tarvita. Se riittää, kun yksityinen kilpatalli ostaa pari autoa tiettyyn hintaan.

Netti on helpottanut näiden kilpailujen seuraamista kotoa käsin joko suorana tai jälkikäteen. Jos jollekin hiihtäminen on parasta housut jalassa, niin itselleni ne on autokilpailut. Ilmankos pelaan mielellään autopelejä, sillä niissä voi kokeilla eri ratoja monella eri autolla.