Kirjoitushetkellä ulkona on lunta maassa, tv:stä tulee viikonloppuisin hiihtolajeja ja netistä olen katsonut lumilautailua ja kelkkailua. Tässä kirjoitukssessa pohdiskelen yleisemmin talviurheilusta, en ilmastonmuutoksesta, mikä on saanut aikaan Protect our Winters-kampanjan.
Ymmärrän ajatuksenne, mikä kysyy: "Miksi en kirjoita blogissani jääkiekosta?" Sitä varten mainostan Jatkoaika-sivustoa, sieltä löytyy minun sekä muiden toimittajien erinomaisia tekstejä 20 vuoden ajalta. Moni on sitä kautta päässyt valtakunnan lehteen vastaaviin tehtäviin.
Itse seuraa talvilajeista jääkiekon lisäksi suomessa hyvin vierasta kelkkailua. Idea on kilpailuissa yksinkertainen, laske tekojäärata mahdollisimman nopeasti. Lajeja on kolmen sorttia. Ohjaskelkkaa ohjata vartalonliikkeillä ja kelkan nopeus voi nousta 150 kilometriin tunnissa. Yhtä kovaa mennään, kuin Kitzbühelin syöksyradalla.
Rattikelkassa voi laskea kahden- tai neljän hengen joukkuein. Kelkkaa ohjata jalaksiin kiinnitetyllä remmillä ja se on yhtä ahdas, kuin kylpyamme. Mahakelkassa lasketaan pää edellä ja leuka on vain muutaman sentin jääpinnan yläpuolella. Kaikissa näissä käytetään kypärää. Juuri vauhdikkuutensa takia se on mukavaa seurattavaa.
Alppihiihdon kilpailumuodot vaativat tasapainoa ja keskittymistä. Oli kyseessä syöksy- tai pujottelulasku. Taitoa vaativat myös Freestylehiihto ja Lumilautailu, jotta onnistuisi komeassa tempussa. Maastohiihto on tylsähköä eteenpäin työntämistä. Joka talvi piti liikuntatunnilla laittaa sukset jalkaan. Ampumahiihdossa pitää yhdistää hiihtotaito aseen käyttöön, jotta patruunat osuvat tauluun. Vapaa hiihtotyyli tekee siitä maastohiihtoa nopeampaa.
Mäkihypyn suuret nimet ovat jo vetäytyneet eläkkeelle. Martin Schmitt, Adam Malysz, Sven Hannawald, Janne Ahonen, Roberto Cecon, Jakub Janda, Thomas Morgenstern, Kazuyoshi Funaki ym. Legendaarinen selostaja Hannu-Pekka Hänninen tekee nykyisin työtään maksukanavalla. Lajissa ei ole persoonallisia urheilijoita, joiden nimet ja suoritukset jäävät helposti mieleen.
Muistan, kun Malysz hyppäsi lähes joka kisassa montun pohjalle ja sai tuomareilta täydet pisteet. Hannawald voitti ensimmäisenä legendaarisen Keski-euroopan mäkiviikon kaikki osakilpailut 2002 ja kukapa voisi unohtaa sveitsiläistä Simon Ammania. Hän voitti urallaan neljä olympiakultaa.
Kun 90-luvun lopussa katsoin televisioista ensimmäisiä mäkihyppykilpailuja, niin Janne Ahosen, Jani Soinisen ja Mika Laitisen lisäksi mieleen jäivät taitavat hyppääjät, kuten Tommy Ingebritsen, Andreas Goldberger ja Primoz Peterka. Edellä mainittujen asioiden seurauksena mäkihyppyä ei huvita katsoa.
Kuten taiteessa, myös urheilussa voi olla mieltä monesta eri asiasta ja jokaisella on oma suosikkinsa. Tai sitten ei katso urheilua tv:stä ollenkaan. Tämä tältä erää.
