On aika palata blogikirjoitusten pariin joululomalta. Muistatte varmaan marraskuisen julkaisuni jenkkifudiksesta. Tällä kertaa samanlainen teksti koripallosta.
Tutustuin alakouluikäisenä liikuntatunnilla koripalloon ja yllätyin, kuin liikuntakurssin ohjaaja kehuin heittotaitoani. Muutama vuosi myöhemmin tuli tavaksi käydä kesäisin heittelemässä palloa läheisellä katukentällä. Pallonkäsittelyni ja heittotaitoni paranivat. Haaveissa ei ollut ammattilaisura, vaan tein tätä hauskuuden vuoksi. Myös suurikokoisen pallon pompottelu ja heitoissa onnistuminen tuottivat mielihyvää.
Kymmenisen vuotta sitten kokeilin pelaamista Vantaan Pussihukkien Unified-joukkueessa. Koriksen unified-versiossa ei ole kolmen sekunnin rikesääntöä ja kentällä on vammaisten lisäksi vammattomia pelaajia. Jälkimmäinen sääntö oli peliaikani puolesta vähän ikävä. Hyötyä kokemuksestani oli, sillä puolustustaitonikin kehittyivät ja sain hyvää oppia valmentajilta.
Nettiaikakausi on helpottanut koripallon seuraamista. Aamuisin katselemien NBA-koosteiden lisäksi voi katsoa kokonaisia otteluja. Pyrin viikossa katsomaan vähintään yhden niistä uusintana. Minulla ei ole mitään suomenkielistä selostusta vastaan. Englanninkielinen kuulostaa korvissani luontevammalta. NBA-videopelien myötä joukkueet ja pelaajat ovat tulleet tutuksi, mutta vieläkään ei ole suosikkijoukkuetta. Moni ajattelisi, miksen fanita Lauri Markkasen takia Cleveland Cavaliersia? Mielestäni yksi pelaaja ei ole peruste seuran fanitukselle.
Joulun aikaan tuli katsottua Netflixistä The Last Dance-dokumenttisarja Michael Jordanin ja Chicago Bullssin viimeisestä yhteisestä kaudesta 1997-98. Lostava sarja kaikkien aikojen parhaasta pelaajasta ja mestarijoukkueesta. Bulls voitti kuusi mestaruutta 90-luvulla ja Jordan oli seuran avainpelaajia tuolloin. Joukkuetovereina aikansa paras puolustaja Dennis Rodman ja monipuolinen Scottie Pippen. Steve Kerrin kolmosista oli apua ratkaisuhetkillä.
NBA viettää 75-vuotisjuhlakautta ja he ovat julkaisseet koostevideon liigan historian parhaista pelaajista. Yhden heistä, Dallas Mavericksia koko uransa ajan edustaneen. Saksan Dirk Nowitzkin pelinumero jäädytettiin viime viikolla. Hänen tavaramerkkiheittonsa oli taaksepäin nojautuva kolmen pisteen heitto.
Koripallo on lajina globaali ja pelin hienouksien vuoksi on tullut netistä vilkaistua pelejä ympäri maailman. Viime viikolla Australian liigaa. Sekä miesten että naisten maajoukkueiden pelejä on tullut paikan päällä katsottua. Lajista on tullut puhuttua muutaman entisen pelaajan kanssa. Naisten maajoukkueessa pelaavan Sara Rokkasen kanssa voisi vaihtaa muutaman sana pelin eri osa-alueista.
Moni lajin asiantuntija odottaa Lauri Markkasen nousevan tähtipelaajan asemaan. Itse ajattelen häntä niin kutsuttuna apupelaajana, jolloin hän pystyy auttaa joukkuettaan etennpäin. Eurooppalaiset NBA-pelaajat olivat joukkueorientoituneita pelaajia 90-luvulla. Nykyään he pystyvät ratkaisemaan pelejä. Esimerkkeinä Dallasin Luka Doncic, Milwaukeen Giannis Antetokoumpo ja Dever Nuggetsin Nikola Jokic.
Pelinä koripallo on hyvin loukkaantumisherkkä. Venähdykset ja nyrjähdykset ovat yleisiä. Peli on välillä hyvin fyysistä ja se näkyy virhetilin karttumisessa. Röyhkeää peliä ei kannata pelata, sillä kahdesta epäurheilijamaisesta rikkeestä joutuu ulos.
Koripallo-ottelujen selostajat käyttävät usein lajiin kuuluvaa sanastoa, mikä saattaa tavalliselle katsojalle kuulostaa vieraalta. Onneksi niitä on selitetty ymmärrettävästi, kuten linkistä käy ilmi.
Tämä tältä erää, ensi viikolla asiaa talviurheilusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti