Viikonlopun pitkissä Urheiluruutu-lähetyksissä on tapana kertoa lyhyinä uutissähkeinä urheilumaailman tapahtumia, ennen kun palataan niihin tärkeimpiin eli mitä suomalaisurheilijamme ovat maailmalla tehneet. Tähän tapaan kirjoitan myös tämänkertaisen postaukseni, sillä tyhjänpäiväinen jaaritteluni voi karkottaa ne harvatkin lukijani brittiläisen rikossarjan pariin.
Talviseen tapaani olen seurannut myös kelkkailun maailmancup-kisoja sekä ohjas- että rattikelkkailun puolelta. Vaikka kelkoilla lasketaan samoja ratoja, niin lajeja ylläpitää eri nimiset järjestöt. Ratti- ja mahakelkkailun kattojärjestö on IBSF (alunperin FIBT) ja ohjaskelkkuilun FIL. Nämä on perustettu aikoinaan ranskankielisissä maissa, mutta ensin mainittu vaihtoi nimensä ja lyhenteensä englanninkieliseen reilu kymmenen vuotta sitten.
Kuten viime kautena, myös tänäkin vuonna Saksa on dominoinut molemmissa lajeissa. Miesten kaksi- ja nelimiehisten maailmanmestaruudet, kuten myös maailmancupin voittajaksi laski jälleen aikansa parhaana kelkkailijana pidetty Fransesco Friedrich. Hänen tasaisuutensa yhdistettynä onnistuneeseen yhteispeliin jarrumiehen ja muun ryhmän kanssa on jälleen toiminut.
Naisten rattikelkkailun maailmancupin voitti Lara Nolte, joka sijoittui myös toiseksi yhden naisen kelkae eli monobobin kokonaiskilpailussa maanaisensa Lisa Buckwitzin jälkeen. Skeletonin eli mahakelkkailun puolella miesten voittaja oli Saksan Christopher Grotheer ja naisissa Hollannin Kimberley Bos. Tarkistettuani kalenteria huomasin, että vielä on yksi osakilpailu maailmancupissa. Maaliskuun lopulla lasketaan Yhdysvaltain Lake Placidissa. Yleensä kelkkailu kausi päättyy MM-kisoihin.
Ohjaskelkkailun puolella sekä miesten, että naisten kokonaiskilpailun voitot menivät Saksaan Max Lengenhanille ja Lisa Taubitzille. Parikelkkailussa voitot menivät Itävallan ja Italian edustajille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti