Norrisin näytös Hollannissa

F1-sarja palasi kesätauoltaan Hollannin osakilpailun myötä. Vanhan koulukunnan rata sisältää korkeuseroja on jouheva, sekä kaksi kallistettua kaarretta. Videopelissäkin Zandvoortin rataa on mukava ajella. Oikukas sää voi viikonlopun aikana maustaa kisatapahtumia ja näin myös kävi. Lauantain harjoitukset ajettiin kaatosateessa, mutta varsinaista sadekelin ajelua ei ollut, kiitos tästä kuuluu venemäisten autojen sekä heikkojen Pirellin sadekelin renkaiden.

Jenkkikuljettaja Logan Sargeant romutti autonsa kunnolla, joten aika-ajotkin jäivät väliin. Kolariherkkään kuljettajaan ollaan tallin puolesta saatu tarpeeksi ja pohdinnassa on potkujen anto ennen ensi viikon Italian kilpailua. Korvaavaa kuljettajaa ollaan kyselty ympäri varikkoa.

Kisapäivänä katsomot olivat täynnä oranssipaitoja ja voittoon ajoi oranssinvärinen auto. Kuljettaja ei ollut kotiyleisön suosikki Max Verstappen, vaan viikonloppua hallinnut Lando Norris. Britti veti aika-ajoissa hämmästyttävän kovan ajan, mikä rittii paalupaikkaan 0,3 sekunnin erolla hollantilaiseen. Sunnuntaina Verstappen sai paremman lähdön, mutta ei pystynyt ajamaan karkuun, vaan Norris ohitti hänet pääsuoralla 18. kierroksella.

Mclaren-kuljettaja kasvatti tasaisesti eroa Verstappeniin suuremmaksi, jotta palaisi johtajan paikalle varikkopysähdysten jälkeen. Molemmat ajoivat yhden pysähdyksen taktiikalla ja tässä vaiheessa kärjessä viihtyi hetken aikaan Unkarissa voittoa juhlinut Oscar Piastri.

Norrisin ei tarvinnut ajaa sydämensä kyllyydestä, kun auto oli toimintavarma, etenkin kun talli oli tuonut kilpailuun päivityspaketin auton ominaisuuksiin. Päivitysten avulla tallit korjaavat autojensa ongelmakohtia ja hakevat pientä etuja kilpailijoihinsa. Hyvä vertailukohta voisi olla videopelien julkaisujen jälkeen tulevat päivitykset (patch).

Talli totesi, että ei tarvitse ajaa nopeaa kierrosta, mutta Norris ajoi kyseisen kilpailun viimeisellä kierroksella. Ero Verstappeniin maalissa oli lähes 23 sekuntia ja viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten ero oli näin suuri jonkun muun, kuin Verstappenin voittaessa.

Vaikka Ferrarilla oli edeltävät päivät mennyt heikosti, kisapäivänä kaikki onnistui. Charles Leclerc lähti kuudennesta ruudusta ja oli maalissa kolmas. Kymmenennestä ruudusta lähtenyt Carlos Sainz kävi viidennestä tilasta kiivasta taistelua Meksikon Sergio Perezin kanssa ja veti pidemmän korren. Talli sai kasaan tärkeitä pisteitä ennen kotikisaansa.

Muuten kilpailu oli aika tapahtumaköyhä. Kaikki ajoivat maaliin, eikä turva-autoa saati edes keltaisia lippuja nähty. Tämä oli neljäs kerta tämän kauden aikana.

Media alkoi heti ilakoimaan MM-taistelun henkiin heräämisellä, mutta Lando Norris totesi haastattelussa puheiden olevan pötyä. Hän ottaa kilpailun kerrallaan, eikä ajattele koko asiaa. Verstappenin vaihva alkukausi takaa hänelle 70 pisteen johdon tässä vaiheessa, joten tarvittaisiin muutama nollakisa, jotta MM-sarja saisi kuljettajien puolella jännitystä.

Valmistajien puolella Mclaren on kuronut eron Red Bulliin nähden 30 pisteeseen, joten tästä tulee jännittävä syksy. Red Bull tosissaan tarvitsee Sergio Pereziltä parempaa suorittamista, ei yhdellä kuskilla tiimimestaruutta viedä. Itävaltalaistalli, jonka päämaja on Milton Keynesin kaupungissa Englannissa paiskii tehtaallaan kovasti töitä auton ongelmakohtien korjaamiseen. Jarruja varmasti on tutkittu, vaikka syytöksiä on tullut näiden tasapainon viilaamisesta edun saamisen nimissä. Auton heikkous on ollut katuradoilla ja syksyllä niillä ajetaan kolme kilpailua. Tuota pulmaa on yritetty ratkaista viime syksyn Singaporen kilpailusta saakka.

Powerin juhlat Portlandissa

Indycar-sarja ajoi kauden viimeisen mutkaratakilpailunsa Portlandissa. Penske-tallin Will Power ohitti lähtökiihdytyksessä paalupaikalta lähteneen Santino Ferrucci, mutta taaempana kolisi. Kaartuvalla takasuoralla Pietro Fittpaldi kolaroi Uuden-Seelannin Scott Dixonin kanssa ja autoa numero yhdeksän ajava kuljettaja kimposi osumasta kaiteeseen. Ganassi-kuljettaja mestaruustaistelu oli sitä myöten taputeltu. Brasilialainen sai tempusta varikonläpiajorangaistuksen ja oli osallisena 23. kierroksella tapahtuneessa kolarissa Conor Dalyn kanssa.

Romain Grosjean oli ajamassa kauden parasta kilpailuaan ja oli kiinni sijoituksessa viiden parhaan joukossa, kunnes pyörähti radan ensimmäisessä kaarteessa 62. kierroksella. Ranskalainen odotti turvallista hetkeä palata kilpailuun ja näin myös tapahtui, mutta käänsi autonsa suoraan tanskalaisen Christian Rasmussenin eteen. Maaliin hän tuli kolme kierrosta jäljessä, mutta suurempi pistemäärä olisi ollut tarjolla. Neljäs kausi, eikä vieläkään avausvoittoa vaan huonoa onnea ja kolareita. Vaikka haluja olisi jatkaa ensi vuonna, niin itse uskon, että siirtyy rata-auojen IMSA-sarjaan ajamaan hypercar-luokan Lamborghinia.

Alex Palou ja Will Power kävivät taistelua voitosta, mutta espanjalaisen hidas varikkokäynti 34.kierroksella vei hänen mahdollisuutensa voittoon. Australialainen johti 101 kierrosta 110 kierroksen kilpailusta ja ajoi selkeään voittoon. Powerin ja Paloun kaveriksi palkintosijoille pääsi Josef Newgarden.

Pistetilanne 14/17 kilpailua

1. Alex Palou 484
2. Will Power 430
3. Colton Herta 417
4. Scott McLaughlin 396
5. Scott Dicon 383

Kauden kolmesta viimeisestä kilpailusta kaksi ajetaan tulevana viikonloppuna, kun Milwaukeen mailin mittaisella ovaalilla ajetaan kaksi lähtöä. Ovaalin kaarteiden kaltevuus on vain yhdeksän astetta, mikä tekee radasta enemmänkin kovavauhtisen mutkaradan. Autoissa on paksummat siivekkeet paremman downforcen eli pitovoiman saamiseksi.

Kilpailun huippuhetket. (Video: Youtube/Indycar)

Mistä näkee ja paljonko pitää pulittaa?

Otsikon mukainen kysymys on ajankohtainen varsinkin, kun Euroopan isot jalkapallosarjat lähtivät käyntiin. Futiksen ja muun urheilun ystäviä on vuosikausia ärsyttänyt urheilun lähes täydellinen siirto maksutelevisioon tai suoratoistopalveluihin, moni tyytyy vain katsomaan Yleisradion kanavia, eivätkä halua maksaa penniäkään kanavien omistajille, jotka suomessa Sanomaa lukuun ottamatta ovat ulkomaisia jättifirmoja.

Ottaen huomioon taloudellisen tilanteen ja maksukykyisyyden, jotka vaihtelevat paljon. Moni jättää houkuttelevan tarjouksen suoratoistopalvelun tilauksesta käyttämättä.

Itse maksan myös suoratoistopalvelusta, joka näyttää elokuvia ja tv-sarjoja, vaikka voisin käydä elokuvateatterissa. Toisaalta on mukavaa katsoa leffa vähintään kerran kuussa mielenrauhassa. Urheilun kohdalla tämä on mennyt monimutkaiseksi kalliiden urheilun lähetysoikeuksien ja hajauttamisen vuoksi. Vielä typerämpi asia on pakottaa mahdolliset asiakkaat maksamaan yhdestä maksupaketista, mikä sisältää urheilun lisäksi viihdehömppää eli suoraan sanottuna turhasta sisällöstä. Missä on tilausvaihtoehto, jossa maksaisit vain urheilusta tai voisit itse valita katsottavan sisällön?

Muutama vuosi sitten oli mahdollista, että maksava asiakas pystyi jakamaan ilmaiseksi tunnuksia esim. kaveriporukan kanssa, mutta tämä on estetty, jotta tuloja ei menetetä.

Sosiaalinen media raivostui viime viikolla, kun MTV nosti Katsomo-palvelunsa kalleimman tilausvaihtoehdon (sis. urheilun ilman mainoksia) peräti 50€/kk, mikä on yhtä paljon kun kilpailevalla Viaplaylla. Molemmat firmat ovat kärsineet taloudellisesta vaikeuksista ja koettavat näin lisärahastuksella päästä kuiville ja tehdä voittoa. Viimeksi mainittu oli kesällä luvannut, että räätälöitäviä tilauksia on tuloilla, mutta niitä ei ole näkynyt. 

Jääkiekon SM-liigan seurojen tulot riippuvat suurelta osin MTV:n omistavan Telian kalliista mediaoikeussopimuksesta, mikä loppuu kolmen vuoden kuluttua. Hintojen nostaminen on raivon lisäksi saanut fanit pohtimaan ilmaisten striimien ja laittomien IPTV-palvelujen käyttöönottoa, mikä on jo tuttua jalkapallofaneille. Tästä on FutisForum-keskustelupalstalla oma aihe ollut jo kymmenen vuotta. Jokainen tehköön, niin kuin parhaaksi näkee.

Yksinkertaisen matematiikan perusteella voi jo päätellä, että viidenkymmenen euron maksu on tyyristä hintaa yhden kalenterivuoden aikana. Mieluiten säästää summan ja käy kahdesti kauden aikana paikanpäällä hurraamassa fanittamalle joukkueelle.

Mieluiten maksaisin jalkapallon ja formuloiden näkymisestä, kun ne saisi kohtuuhintaan ilman tosi-tv yms. hömpän maksamisesta. Onneksi Sanoman Ruutu-palvelu on kohtuuhintainen, mutta urheilun kohdalla firman panostus on kotimaisessa palloilussa ja he välttävät kalliiden oikeuksien hankkimista.

Pientä helpotusta saan arkisin urheilun nälkääni, kun Youtubesta voi katsoa koosteita ja joidenkin urheiluliigojen kohdalla kokonaisia uusintoja otteluista. On myös laillisia palveluja, joihin ei tarvita erillistä maksua, vaan pelkkä rekisteröityminen riittää. FutisForum-palstalta löytyy lista tällaisista sivuista. 

Tai sitten tyytyy lukemaan urheilu-uutiset ja vilkaisemaan urheiluruutua.

Vielä yksi asia

Yhdysvaltain Indycar-sarja ajoi oman kilpailunsa lauantai-iltana St. Louisin ovaaliradalla. Penske-tallin Josef Newgarden pyörähti kilpailun aikana, talli teki nopean varikkokäynnin kilpailun loppuvaiheilla ja viimeisen uusintalähdön kolari, jonka osallisena oli tallikaveri Will Powerin osittain auttoi amerikkalaista ajamaan kilpailun voittoon. Uuden-Seelannin Scott McLaughlin oli toinen ja kolmanneksi ajoi toistamiseen tänä vuonna Ruotsin Linus Lundqvist. Neljänneksi ajanut Espanjan Alex Paloun sarjajohto on toisena olevaan Colton Hertaan nähden 59 pistettä. 

Ensi viikolla palaan formula-asiaan, sillä Verstappen ja kumppanit ajavat Hollannin Zandvoortissa ja Indycar-sarja ajaa Portlandin moottoriradalla.

Olympiayhteenveto

  

Pariisin kesäolympialaiset päättyivät eilen komeisiin päättäjäisiin. Kokonaisuutena kisat tarjosivat upeita hetkiä, tunteiden vuoristorataa ja uusien lajien esiinmarssia. Päällisin asia, mikä itselläni jäi mieleen oli yleisön paluu katsomoihin ankeiden koronavuosien jälkeen. He kannustivat kilpailijoita äänekkäästi kilpailupaikoilla ja ne eivät ammottaneet tyhjyyttään. Tämän koko luokan urheilutapahtuman televisioinnin jako kahdelle kanavalle toimii, etenkin kun Yleisradio keskittyi toisella viikolla tärkeimpään lajiinsa yleisurheiluun. Warner Bros, Discoveryn omistavat TV5- ja Max-suoratoistopalvelu tarjosivat taas kaiken mahdollisen lajifanattikoille. Pariisi saa kiitokset kaupunkinsa hyödyntämisestä kisatapahtumissa. Versaille's ympäristössä ratastattettin ja maanitepyöräilyn sekä maratonin reitit kulkivat maamerkkien ohitse. Beach Volley pelattiin Eiffel-tornin läheisyydessä.

Huippuhetket

Kisojen huippuhetkiä on monta, joten niistä poimitaan tähän muutama. Miesten tenniksen kaksinpelin finaalin voittaneesta Novak Djokovicista tuli lajin historian kolmas miespelaaja, joka on saavuttanut Grand Slam-voittojen lisäksi olympiakullan uransa aikana. Samalla hänestä tuli vanhin olympiavoittaja miesten kaksinpelissä.

Maastopyöräilyssä miesten kisa oli jännittävä, Iso-Britannian Tom Pickfordin pyörästä puhkesi eturengas. Renkaanvaihto varikolla oli nopeampi, kuin Valtteri Bottaksen variikkokäynti formuloissa. Britti aloitti vimmatun takaa-ajon ja ohitti viimeisellä kierroksella isäntämaan suosikin, Victor Koretzkyn. Pronssia sai Alan Hatherly Etelä-Afrikasta. Bottas voisi vaihtaa formulat ensi vuonna maastopyörään. Hänestäkö tuleva olympiakävijä?

Aikansa paras telinevoimistelija, Yhdysvaltain Simone Biles voitti kolme kultaa, mutta jäi permannolla hopealle ja kaatui puomilla ollen tuloksissa viides. Silti hän vankisti asemaansa lajinsa parhaiden joukossa. Monet pitävät häntä parempana, kuin legendaarista Nadia Comanecia.

Yleisurheilussa seiväshyppääjä Armand Duplantis on ottanut sprintterilegenda Usain Boltin paikan lajinsa supertähtenä. Mondo-lempnimeä kantava amerikanruotsalainen paransi jälleen maailmanennätystä yhdellä sentillä lukemiin 625 ja Du gamla du fria soi jälleen palkintoseremonioiden lopuksi.

Show-miehen elkeitä kilpailijoiden esittelyssä tehnyt Noah Lyles voitti sadan metrin olympiakultaa maalikameratarkastelun jälkeen. Jamaikan Kishane Thompsonilla sama loppuaika ja eroksi saatiin viisi tuhannesosasekuntia. 200 metrillä Lyles hyytyi kolmanneksi juostuaan koronan sairastaneena. Tässä tapauksessa olisi pitänyt ajatella ja vetäytyä kilpailusta. Tuon matkan nopein oli Botswanan Letsile Tebogo

Duplantisin lisäksi nähtiin kaksi muutakin maailmanennätystä. Naisten 400 metrin aidoissa Yhdysvaltain Sydney McLaughlin-Levrone (Voi jeesus näitä kaksoisnimiä) juoksi ylivoimaiseen voittoon parantaen omaa ME-aikaansa lukemiin 50.37. Sekaviestissä Yhdysvaltain joukkue juoksi jo alkuerässä maailmanennätyksen,  3.07,41.

Joukkuelajista seurasin eniten koripalloa. Molemmat turnaukset voitti Yhdysvallat, mutta ratkaisupeleissä joutuivat ihan oikeasti antamaan parhaansa. Miesten välierässä Serbia oli lähellä yllätystä, mutta päätösneljänneksen alussa hankitut virheet ja kaksi USA:n kolmosta perätysten ratkaisivat pelin. Finaalissa Ranskan joukkue teki helppoja virheitä ja jenkit osoittivat paremmuutensa nopeissa hyökkäyksissä ja kolmen pisteen heitoissa. Kaukoheittojen mestari, NBA-ennätystä pitävä Stephen Curry ratkaisi kaukoheitoillaan kultaiset mitalit. Vaikka Steph ei ole nopeajalkainen ja pitkä, hänen heittotarkkuutensa on ilmiömäinen vaikeistakin paikoista. Hän osuu melkein puolesta kentästä.

Naistenkin finaalissa Ranska piti USA;ta pihdeissä ja oli viime sekunneilla jopa voittaa pelin. Ikävä kyllä ranskalaisten viimeinen heitto oli kahden pisteen heitto. Kolmosella oltaisiin menty jatkoajalle.

Katukoriksesta muunneltu 3x3 koripallon miesten finaali oli jännitysnäytelmä. Yleisö mylvi isäntämaalle, joka oli lähellä voittaa jo peliajan päättyessä. Kaaren takaa heitetty kahden pisteen heitto osui kuitenkin eturautaan. Jatkoaika pelattiin äkkikuolema-periaattella eli ensimmäinen kaksi pistettä tehnyt voittaa. Kotiyleisön suruksi Hollanti voitti kultaa Dimeo van Der Horstin kahden pisteen heitolla. Naisten puolella Saksa juhli kultaa Espanjan ollen toinen. Yhdysvallat oli kolmas. Kummallista on että maa, missä jokaisesta isosta kaupungista löytyy katukoriskenttä, ei ole vieläkään voittanut tuoreen olympialajin kultamitalia.

Jalkapallosta katsoin vain miesten turnauksen finaalin, kun se sentään näytettiin alusta loppuun Kutosella, YLE näytti televisiossa vain avausjakson, ennen kun hypättiin rakastettuun yleisurheiluun. Espanja voitti kultaa lukemin jatkoajan jälkeen 5-3. Naisten kultaa voitti Yhdysvallat, joka myös voitti koko kisojen mitalitaulukon. Heidän jälkeen neljä parasta olivat Kiina, Japani, Australia ja Ranska.

Entä Suomi?

Suomen kohdalla etenkin herää kysymys, mikä meni pieleen? Vaikka urheilijat tekivät parhaansa kovissa kilpailuissa, ei kotiintulijaisina tullut yhtään mitalia. 

Media on antanut asiasta kovaa kritiikkiä, joista suurin osa koskee Olympiakomitean johtajaa Jan Vapaavuorea ja hänen toimikautensa suuntaa. Hän on halunnut tehdä komiteasta liikunnan hyvinvointia edustavan järjestön, mikä on sisäpiiriläisiä ketuttanut. Helsingin Sanomien Teemu Suvinen kirjoitti asiasta erinomaisen kolumnin, joka kannattaa lukea.

Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomella on vähemmän resursseja huippu-urheilun tukemiseen, eikä tämä johdu euroalueen kuulumisesta. Tämän lisäksi kisoihin lähetetään kaikki kynnelle kykenevät ja karsinnoissa onnistuneet. Joukkueesta puolet oli yleisurheilijoita, joista suurin osa epäonnistui. Loukkaantumisten ym. johdosta kaikilla ei ole ollut paras valmistautuminen tai huppukunto on vuoden tärkeimmän kilpailun sijasta osunut kansalliseen kilpailuun, josta palkintona muutama tonni ja ehkä Motonetin lahjakortti. Viimeksi mainittu oli sitten puhdasta höpinää omasta nupista, eikä totuuspohjaa tälle löydy.

Myös joukkuelajit houkuttelevat enemmän nuoria helpomman saavutettavuutensa vuoksi. Nuorten huonokuntoisuus on ihan tutkimusten myötä todettu asia ja kannustaisin itse kaikkia menemään ulos liikkumaan ja potkimaan palloa alituisen videopelaamisen ja somettamisen sijaan.

Ruotsin puolelta voitaisiin ottaa mallia varojen käytössä. Panostetaan niihin lajeihin, missä on mahdollista pärjätä. Tässä tapauksessa se olisi hiihto, jääkiekko, koripallo ja ehkä lentopallo. Jos minulla olisi valtuudet, vähentäisin yleisurheilijoiden määrää ja lisäisin muiden lajien urheilijapaikkoja. Syksyllä minua viisaammat pohtivat kunnolla, mitä muutoksia voidaan tehdä seuraavan olympiadin aikana. Talviolympialaisissa menestysmahdollisuudet ovat suurempia, mutta kesäkisojen tason nousu lajeittain kasvaa ja vaarana voi olla, että neljän vuoden kuluttua Los Angelesin kisoista Suomi voi saada korkeintaan yhden tai ei edes yhtään mitalia.

Kolme urheilijaa saavutti viidennen sijan, joista lähimmäksi mitalia pääsi naisnyrkkeilijä Pihla Kaivo-Oja. Tampereen Voimailuseuran edustaja pääsi omassa painoluokassaan puolivälieriin, mutta hävisi turkkilaiselle vastustajalleen. Silja Kosonen oli naisten moukarissa viides, kuten myös 13-vuotias rullalautailija Heili Sirviö. Sijoitusta enemmän huomiota sai nuori ikä, tosin kakki finaaliin osallistujat olivat teini-ikäisä. Kultamitalisti, Australian Arisa Trew on Heilin paras kaveri ja iältään vuoden vanhempi. Isomman otsikon sai tukirahat, joita urheilija voi saada Suomessa aikaisintaan 16-vuotiaana ja Heili on tähän liian nuori. Hän totesi, että voisi edustaa Australiaa, missä hän on suurimman osan nuoresta elämästään asunut.

Siihen ne ilonpilkahdukset Suomelta jäivät, moni maallikko alkoi netin keskustelupalstoilla ihmettelemään heikkoa suoritusta näin isossa tapahtumassa. Mitalien kokonaismäärä on jo 60-luvuta saakka pudonnut tasaisesti, joten siitä yhdestäkin pitäisi olla iloinen, jos sellainen tulee. Tällä kertaa näin ei käynyt. 

- Tultiiko häviämään vai voittamaan? 

- Tultiin

Ylläoleva viittaus Kummeli Stories-elokuvasta on hyvä summaus Suomen kesäolympiaurakasta. Moni pääsi aistimaan olympiahuumaa ja kilpailemaan maailman parhaita vastaan. Sen sijaan, että muistelisimme Paavo Nurmen ja Lasse Virenin ym. mainetekoja Youtubesta tai lehtien arkistoista, voimme kaikki yhdessä pohtia, mistä saisimme uusia menestyjiä.