Japanin autokisoista asiaa

 

Saanen kertoa yhden muiston lapsuudestani? Perheelläni oli 14 vuotta valkoinen Honda Accord. Autossa oli mm. antenni radiota varten, stereot, ilmastointi sekä penkinlämmitin. Ei ollut mitään kosketusnäyttöjä, automaattivaihteistoa tai äänimerkkejä. Kaikki toiminnot tehtiin näppituntumalla. Tämän vuoksi minusta on aikojen saatossa tullut Honda-fani, pienoismallikokoelmassani on paljon merkin autoja sekä moottoripyöriä.

Aikoinaan tuli pelattua Gran Turismo-autopelejä ja ne sisälsivät paljon japanilaisia autoja, olihan kyseessä japanilaisen Polyphony Digital-pelistudion tuotos. Pelisarjasta on julkaistu kirjoitushetkeen mennessä pääsarjaksi laskettavat seitsemän osaa sekä muita versioita, joista olen ottanut selvää Youtuben kautta. Pelissä on paljon japanilaisen Super GT-autourheilusarjan autoja, jotka on erotuksen vuoksi nimetty sponsoriensa mukaan. Esimerkkeinä Castrol Honda NSX sekä Castrol Tom's Supra ja Calsonic Nissan Skyline. Tämä on herättänyt aikojen saatossa uteliaisuutta ja kun Suomen Heikki Kovalainen ajoi Super GT-sarjassa viime vuosikymmenellä, niin aloin tarkemmin seuraamaan Japanin suosituimpia kilpasarjoja.

Kuten arvata saattaa, tämän artikkelin aiheena on Japanin moottoriurheilu pähkinänkuoressa. 

Super Formula

Japanissa on ajettu organisoidusti autokisoja 60-luvun alusta alkaen eri autoilla ja säännöillä ja vuonna 1977 ajettiin ensimmäinen kansallisen formulasarjan kausi. Tuolloin nimi oli Formula 2. Myöhemmin maassa on ajettu Formula 3000-luokan autoilla ja nykyään sarjan nimi on Super Formula. Nykyinen nimi tuli käyttöön 2013 korvaten Formula Nippon-nimellä tunnetun sarjan.

Aikoinaan sarjassa oli paljon runko- ja rengasvalmistajia, mutta reilun parinkymmenen vuoden ajan on useiden formulasarjojen tapaan (pl. F1) ajettu yksityyppirungolla ja yhden valmistajan renkailla. Vuodesta 2013 lähtien Super Formulassa on ajettu Dallaran autoilla. Bridgestone oli pitkään renkaidentoimittajana, mutta kaudesta 2016 lähtien on ajettu Yokohaman renkailla.

Autoissa on joko Toyotan tai Hondan valmistama 550 hevosvoimaa tuottava moottori ja auton komponenteista osa on tehty kierrätettävistä materiaaleista. Autoissa on myös ohitusnappi eli push-to-pass toiminto, mikä antaa lisätehoa ohittamiseen rajoitetun ajan. Sama systeemi on käytössä Indycar-sarjassa.

Kuljettajista valtaosa on japanilaisia, mutta joukossa on myös muutama ulkomaalainen ja he myös kiertävät Super GT-luokkaa, josta myös kerron myöhemmin. Kilpailut järjestetään maan tunnetulla radoilla, kuten Suzukassa, Fujissa ja Motegissa ja nykyään viikonloppuisin ajetaan kaksi lähtöä. Sarja ei kuulu FIA:n omaan formulaportaikkoon, joten pistemäärä on erilainen ja superlisenssiä varten sarjan mestari saa vain 25 lisenssipistettä, vaikka auto on F1:sten jälkeen toiseksi nopein formula-auto Autospport-lehden tekemän vertailun mukaan. 

Kilpailun kymmen parasta saa pisteitä voittajan saadessa 20, toinen 15, kolmas 11. Neljännestä sijasta kaava menee 8-6-5-4-3-2-1. Tämän lisäksi aika-ajojen kolme parasta saavat pisteitä 3-2-1 kaavalla.

Super GT

Super GT-nimeä kantava sarja sai alkunsa 1994, kun C-ryhmän prototyyppiautoilla kilpailu loppui. Aluksi sarja tunnettiin nimellä JGTC eli Japan Grand Touring Championship ja nykyinen nimi tuli vuonna 2007. Sarjassa ajetaan kahdessa luokassa, jotka ovat yhtä aikaa radalla. Luokat on nimetty moottorien hevosvoimamäärän mukaan, joista isoin on GT500 ja toinen GT300. Jälkimmäisessä kilpailee globaalin GT3-luokan autoja Porschesta Mercedekseen, sekä Subaru BRZ-mallillaan ja Mazda RX7-autoja, joten variaatiota riittää.

GT500-luokan autot muistuttaa ulkoisesti siviiliautoja, mutta ovat täysiä kilpa-autoja. Mukana ovat Japanin kolme suurinta valmistajaa eli Nissan, Honda sekä Toyota. GT500-luokan autoissa on valkoiset numerotarrat ja GT300-autoissa tarrat ovat keltaisia. 

Kilpailujen pituus on yleensä ajallisesti kaksi tuntia, mutta joukossa on kaksi kolmen tunnin kilpailua, joista yksi on Fujin osakilpailu toukokuun alussa osana paikallisia pyhiä. Tämän vuoksi kilpailu on järjestetty jopa keskellä viikkoa. Säännöissä on pakollinen varikkopysähdys, jonka aikana on vaihdettava kuljettajaa, tämän vuoksi autokunnassa on kaksi kuljettajaa. Sarjan kilpailut tarjoavat tapahtumia alusta loppuun ja katsomot ovat täynnä automerkin tunnuksilla varustettuja lippuja heiluttavia faneja. Näin hehkutetaan sarjan englanninkielisessä promootiovideossa.

Historiasta voin kertoa, että vain kerran on ulkomaalainen auto voittanut mestaruuden. Vuonna 1996 sen teki Mclaren F1 GTR. Kahdesti mestariksi ajanut kuljettajapari on ollut täysin ulkomaalainen. Vuonna 1996 he olivat David Brabham ja John Nielsen ja vuotta myöhemmin Saksan Michael Krumm ja tuleva F1-kuski, espanjalainen Pedro de la Rosa. Japanissa pidetään arvossa suoritusta, johon harva pystyy. Super Gt- ja Super Formula-mestaruuksien voittamista samana vuotena. Tähän suoritukseen on pystynyt kuusi kuljettaja. Aiemmin mainitun Heikki Kovalaisen, Pedro de la Rosan ja David Brabhamin lisäksi Super GT mestaruuden voittaneita entisiä F1-kuskeja ovat Ralph Firman, Toranosuke Takagi sekä Jenson Button.

Yhteistä japanin isoimmille autokisoille on katsojan näkökulmasta viihdyttävyys sekä nettiaikakautena helppo tiedonsaanti. Sarjoilla on englanninkieliset kotisivut ja kilpailut lähetetään myös englanninkielisellä selostuksella ja tallenteet näistä löytyvät nopeasti muutaman päivän päästä. Myös ruuduissa näkyvät grafiikat on käännetty englanniksi, joten kisojen seuraaminen on helppoa.

Tämä tältä erää, ensi viikolla jälleen F1-raportti.