Moni ihmettelee, minne olen kadonnut, kun kirjoituksia ei tulekaan. Älkää huoliko, sillä niitä on tulossa. Olen hoitanut yksityisasioitani, joten siinä selitys muutaman viikon tauolle. Muutenkin talvisin tulee vähemmän kirjoituksia kesään verrattuna.
Viime kuussa kirjoitin Saksan jalkapallosta, joten nyt on samanlainen yleiskirjoitus Italian jalkapallosta. Luin muutama vuosi sitten Esa Mäkijärven kirjoittaman tietokirjan maan jalkapallon kehityksestä kohti nykypäivää nimeltään Pyhä Peli. Kuten Wunderball-teoksessa, myös tässä käsitellään maan yhteiskuntaa jalkapallon kautta. Italian kohdalla kyse on ristiriitaisuuksista, politiikasta ja rikollisuudesta. Osansa saavat maajoukkueen, lempinimeltään Azzurrin lisäksi maan pääsarja Serie A suurseuroineen, sekä taloudellinen jakautuminen pohjoisen rikkaiden seurojen ja etelän pienten seurojen osalta. Jos Italiaa kulkisi junalla päästä päähän, niin huomaisi ikkunasta katsomalla eroja alueiden välillä.
Aikoinaan naapurien innoittaman kannatin torinolaista Juventusta, mustavalkoisissa raitapaidoissa pelaavaa menestysjoukkuetta, joka tuntui voittavan vuosittain kaiken. 20 vuotta sitten paljastui ottelujen manipulaatioskandaali, joka tunnetaan nimellä calciopoli. Tuomareiden lahjomiseen osallistui useita seuroja, joista Juventus sai tuntuvat rangaistukset. Vuosien 2005 ja 2006 mestaruuksien menetys, sekä pudottaminen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle eli Serie B:hen. Fiorentina, Lazio ja Ac Milan säilyivät pääsarjassa, mutta aloittivat 2006-07 kauden miinuspisteistä.
Skandaali johti usean Juventus-pelaajan lähtemiseen, moni huippu, kuten Zlatan Ibrahimovic ja Patrick Vieira siirtivät Interin ja Lilian Thuram FC Barcelonaan. Inter hallitsikin 2000-luvun loppua neljä peräkkäistä mestaruutta. Edellä mainitun skandaalin myötä Italian jalkapalloliitto myönsi Interille vuoden 2006 mestaruuden.
Ajan myötä piti löytää itselleni uusi suosikkiseura Italiasta ja valinta osui AC Milaniin. Paitojensa värien mukaan Rossoneri-lempinimeä kantava seura oli 90-luvulla Marco van Bastenin, Ruud Gullitin, Frank Rijkaardin ja Paolo Maldinin johdolla Euroopan parhaimpia voittaen 90-luvulla viisi mestaruutta, sen jälkeen niitä on tullut harvakseltaan. Edellä mainittu Zlatan pelasi myös seuran riveissä, kun edellinen mestaruus tuli vuonna 2021. Tällä hetkellä Milanon seurat ovat Serie A:n kärkikaksikkona, Inter johtaa kahdeksan pisteen erolla.
Kotistadion San Siro on olympialaisten avajaisten jäljiltä putsattu normaaliin asuunsa ja sunnuntaina 22. helmikuuta vastaan tulee Parma. Ennen perjantaina vierasottelua Pisaa vastaan Milan on voittanut viidestä edeltävästä pelistä vain kaksi, joten pistemenetyksiä on pienempiä seuroja vastaan tullut. San Siron tilalle tullaan 2030-luvun alussa rakentamaan uusi stadion Milanon joukkueille, kysymys kuuluu säilyykö nimi entisellään. Virallisesti stadion on nimetty Interin 30-luvun legendan Giuseppe Meazzan mukaan, mutta yleisesti se tunnetaan San Sirona.
Jalkapallolegenda Diego Maradona nousi ikonin asemaan, kun Napoli voitti kahdesti Italian mestaruuden 1987 sekä 1990. Argentiinalainen ei suosion aikana välttynyt kohuilta ja lehtien sivuilla oli jopa juttuja hänen yhteyksistä Napolin mafiaan, Camorraan. Vuoden 1992 dopingkäryn jälkeen hän lähti seurasta. Arvostuksesta kertoo se, että 60-vuotiaana menehtyneestä legendasta on tehty muraaleja Napolin taloihin ja seuran kotistadion on nimetty hänen mukaansa. Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneen seurana pelasti vuosituhannen alussa maineikas elokuvatuottaja Aurelio de Laurentis. Hallitsevan mestarin tärkeimpiin pelaajiin kuuluvat Machester Unitedista lainalla olevan Tanskalainen Rasmus Höjlund sekä entinen Unied-pelaaja, Skotlannin maajoukkuetähti Scott McTominay.
Hallitsevan mestarin tunnuksena seura kantaa paidoissaan Italian lipun värein koristeltua kilpeä eli scudettoa.
Tämä tältä erää.
