Ympäri mennään ja yhteen tullaan

 

Otsikko vaikuttaa imelältä ja kliseiseltä, mutta se nyt sattuu sopimaan hyvin käsittelemääni aiheeseen, yhdysvaltain suosituimpaan autoluokkaan Nascariin.

Nascar-kilpailut pohjautuvat viinanmyyjien eli trokarien välisiin sunnuntai-vapaapäivien kilpailuihin, jotka järjestettiin hiekkarannoille kyhätyillä radoilla. Bill France-niminen herrasmies innostui kokoamaan yhteen niiden järjestäjät ja loi Nascar-sarjan vuonna 1948. 

75-vuotisjuhlakauttaan viettävä kilpasarja on laajentunut floridan Daytonasta maanlajjuiseksi ja kattojärjestön alaisuudessa ajetaan kilpailuja lyhytovaaleilta supespeedwaylle ja mutkaradoille. Euroopassakin on oma nascar-sarja, jossa ajetaan vanhemmilla autoilla ja säännötkin ovat erilaiset, kuin atlantin toisella puolella.

Kisaviikonlopun perjantaina ajetaan kaksituntinen Trucks-luokan kilpailu. Trucks-autot pohjautuvat lava-autoihin, mutta ovat täysverisiä kilpureita. Lauantaisin ajetaan lyhyempi Xfinity-luokan kilpailu ja sunnuntaisin ajetaan pääluokan eli Cup-sarjan kilpailu. Ensiksimainitussa ajetaan cup-sarjan aikaisemman sukupolven autoilla. Pääluokassa on historiansa aikana ollut seitsemän eri sääntöpaketin mukaista autoa, mutta kaikki autot ovat putkirunkoisia, eikä niistä löydy teknisiä apuvälineitä tai vaihteenvalitsinta ohjauspyörän takana. Vaihteet vaihdetaan vaihdekepistä työntäen.

Tekniset säännöt ovat myös hyvin tiukat, jotta teoriassa viimeisestä ruudusta matkaan lähtenyt voi voittaa kilpailun. Autot myös saavat pienehköstä osumasta vaurioita ja kuljettajilla on tapana kolaroida kilpakumppaninsa rataa reunustavaan muuriin, joten keltaisia heilutetaankin useasti. Turva-auton takana muodostetaan parijono uusintalähtöä varten.

Aikoinaan, kun Eurosport-kanvalta näkyi näitäkin kilpailuja, niin autot olivat helposti tunnistettavia (toki ne on vieläkin isoine logoineen ja numeroineen) ja kilpailu kesti mainitun mitan. Mestaruuskin ojennettiin eniten pisteitä keränneelle kuljettajalle.

Nykyään asiat ovat toisin ja kaikki fanit, edes paikalliset eivät ole tyytyväisiä. Mestaruus ratkaistaan jääkiekosta tutulla pudotuspeleillä, joissa neljä heikointa putoaa kolmen kilpailun välein pois ja viimeisessä kilpailussa mestaruuden saa neljästä jäljellä olevasta ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt kuljettaja. Keinotekoista showta tv:n ehdoilla. 

Samaa meininkiä edustaa jatkoajat, joilla pidennetään kilpailun alkuperäistä mittaa, jottaa vältyttäisiin maaliintulolta keltaisten lippujen heiluessa. Esimerkkinä tästä käy arvostettu Daytona 500-kilpailu, jossa helmikuun otannassa ajettiin 500 mailin sijasta 530 mailia. Kilpailutkin nykyään pistetään pakosta poikki keltaisilla 1/3 ajon välein, jotta paikalliseen tv-lähetykseen saatasiin mainostulva, jenkkien tapaan mainoksia näkyy jo itse lähetyksessäkin. Tv-grafiikoihinkin on lisätty paikka mainoslogoille ja nk. namedroppausta tulee useasti selostajien suusta.

Edellämainittujen seikkojen vuoksi en ole paljolti kiinnostunut tämän sarjan kilpailuista, vaan mieluiten seuraan Indycar-sarjaa, kestävyyskisoja tai japanin super gt-sarjaa. Kukin saa katsoa mitä autokisoja haluaa, tai sitten ei katso ollenkaan.

Markkinoinnin lisäksi amerikan meininkiä paljolti suosivaa sarjaa esitetään ulkomaillakin (ilman mainoksia), kalenteriin on lisätty mutkaratoja sekä ulkomailta on tuotu kuljettajia kokeilemaan painavan koppiauton ajoa. Suomessakin Kimi Räikkösen viimesimmästä keikasta tehtiin isot otsikot.

Pääluokkaan eli cup-sarjaan ei nousta oikopolkuja pitkin, vaan nascar-urasta unelmoivan on aloitettava pieniltä hiekkaovaaleilta sprint car-kotteroilla ja menestyä organisaation pienemmissä luokissa ennen, kuin pääse edes perjantain trucks-kisoihin. Mestaruus tietää automaattisesti nousua seuraavalle tasolle. Tämänkaltaista polkua kävi läpi meksikon Daniel Suarez, joka voitettuaan maansa nascar-sarjan siirtyi yhdysvaltoihin ja voitti alimman xfinity-luokan mestaruuden. Nyt hän ajaa täyden kauden cup-luokassa.

Ensi viikkoon.