Eläköön Espanjan jalkapallo

Viva Espana, tämän niminen oli 60-luvun hitteihin kuulunut sävellys, joka myös käännettiin suomen kielelle. Tämä kirjoitus ei kutenkaan kerro Espanjan kulttuurista tai matkailusta, eikä edes siitä, miksi suomalaiset haaveilevat siellä käymistä. Tämä on tositapahtumiin pohjautuva kertomus Espanjan jalkapallomaajoukkueen menestyksestä juuri päättyneissä EM-kisoissa sekä yhteenveto kisoista ylipäätään.

Kertausta

Puolivälieräotteluista kolme meni jatkoajalle tai rangaistuspotkukilpailuun ja Espanja pudotti oman vastustajansa Saksan Marc Cucurellan puskumaalilla jatkoajan viimeisellä minuutilla. Chelsea seuratasolla edustava puolustaja oli aiemmin kyseenalaisessa roolissa puolustaessaan joukkueensa maalia, sillä saksalaispelaaja Jamal Musialan laukaus osui häntä käteen. Tilanteesta olisi pitänyt antaa rangaistuspotku, mutta ottelun englantilaiserotuomari ei tätä viheltänyt, eikä edes videotuomari (VAR) tarkistanut tapausta. Tämä sai fanien vihat päälle, mutta selitys asialle oli, että käsi ei ollut luonnottomassa asennossa (Käsi levitettynä vartaloon nähden), että aihetta rangaistuspotkuun olisi ollut.

Sveitsi pisti Englannin tiukoille siirtyen ottelussa ensimmäisenä johtoon, mutta Bukayo Sakan tasoituksen ansiosta mentiin jatkoille ja lopulta rangaistuspotkukilpailuun, jonka Englanti voitti. Samoin kävi Portugalin ja Ranskan kohtaamisessa, kun 120. minuutin jälkeen tulostaululla oli 0-0 lukemat. Ranska vei 11-metriset.

Hollannin ja Turkin välinen kamppailu ratkesi 90. minuutin aikana ja oranssipaidat selvisivät turkkilaisten yrityksistä huolimatta. Toisen jakson puolivälissä Turkki vielä johti, mutta parikymmentä minuuttia myöhemmin Hollanti oli tehnyt kaksi byyriä.

Molemmat välierät päättyivät maalein 2-1. Ranska ei saanut Kolo Mouani aikaisen maalin lisäksi muuta aikaan ja teinitähti Lamine Yamal teki turnauksen komeimpiin kuuluvan 

kierteisen tasoitusmaalin. Nyt kaikki tuntevat nuorukaisen nimeltä. Red Bull Leipzigia edustava Dani Olmo teki ottelun voittomaalin. 

Hollanti siirtyi omassa välierässään johtoon Xavi Simonsin hienolla maalilla jo seitsemännellä peliminuutilla, mutta jälleen kaikkien suomalaisten lempijoukkue Englanti tuli takaa ohitse. Harry Kane tasoitti rangaistuspotkusta 11. minuuttia Simonsin maalista ja vaihtomies Ollie Watkins teki voittomaalin lisäajan alussa.

Finaali

Loppuottelun avausjaksolla pelattiin tarkkaavaista peliä, vaikka Espanjalla oli paremmat paikat. Englanti ei saanut vaarallisia laukauksia kohti Unai Simonin vartioimaa maalia ja useampi hyökkäys päättyi Harry Kanen yrityksiin. Liiallinen luotto häneen vähensi huomattavasti muiden hyökkääjien ratkaisukykyä.

Toisen jakson alussa Espanja hyökkäsi nopeilla syötöillä kohti Englannin maalia ja Lamine Yamal löysi syötöllään Nico Williamsin, joka osumallaan sai espanjalaisfanit riemuun. Englannin valmentaja Gareth Southgate reagoi tähän ottaen tunnin kohdalla kentältä pois flopanneen Kanen ja tuomalla tilalle välierän sankarin Watkinsin. Kun parikymmentäminuuttia oli aikaa jäljellä, Kobi Mainoon korvasi Cole Palmer, joka tasoitti tarkalla kaukolaukauksellaan kuusi minuuttia myöhemmin.

Ottelun ratkaisu nähtiin 86. minuutilla, kun vaihdosta kentälle tullut Mikel Oyarzabal saa Nico Williamisilta tarkasti ajoitetun syötön ja laukoo pallon Jordan Pickfordin selän taakse. Mikäli syöttö olisi tullut hiukan myöhässä, niin Oyarzabal olisi ollut paitsiossa.

Enempää maaleja ei nähty, mutta Dani Olmo pelasti maaliviivalta Englannin mahdollisen tasoitusmaalin. Hetkeä aiemmin Simon oli torjunut valkopaitojen yrityksen. 

Espanjalle neljäs Euroopan mestaruus, jolla se nousi tilaston kärkeen. Monien mielestä joukkueen peli muistutti lyhytsyöttöistä pelaamista 15 vuoden takaa, jolla Espanja voitti EM-kullan 2008 sekä -12 että ainoan maailmanmestaruutensa tähän mennessä. Valmentaja oli luottanut nuoriin, joita oli valmentanut nuorten maajoukkueissa eikä ryhmä koostunut vain suurimpien joukkueiden Real Madridin ja FC Barcelonan pelaajista. Mukana oli pelaajia pienistäkin espanjalaiseuroista, sekä muista Euroopan suurseuroista.

Mitä jäi käteen

Päättyneistä kisoista jäi mieleen uuden sukupolven esiinmarssi. Moni nuori pelaaja teki itsensä tutuksi faneille ja lajia vähemmän seuraaville. Yamalista, Simonsista, Oyarzabalista, Watkinsista ja kumppaneista kuullaan tulevina vuosina. Kaukolaukauksia nähtiin paljon, mutta ei yhtään suoraa vapaapotkumaalia, mikä itselleni oli hämmentävää. Eikö vain uskalleta laukoa maalia kohti, vaan tyydytään muuttamaan maukas erikoistilannemaali keskityspalloksi?

Viihdyttäviä pelejä nähtiin ja paljon maaleja. Muutama tylsähkö peli mahtui mukaan, etenkin alkulohkon Espanja-Kroatia oli edellä mainitun joukkueen näytöstä. Pudotuspelikaaviokin meni joidenkin mielestä epäreiluun muotoon, sillä esimerkiksi Englanti sai pari helppoa vastustajaa ennen välierää ja Saksa joutui kovaan testiin molemmissa jatko-otteluissaan. Jälkikäteen ajattelen, että mitä jos Cucurellan käsivirheestä olisi annettu rangaistuspotku?

Tunnelmaa riitti katsomoissa ja fanialueille, mikä palautti taas hyvät ajat mieleen edellisten korona-ajan kisojen jälkeen. Myös ratkaisu pelata vain yhdessä maassa on paljon parempi, kuin maanosan kattavat karkelot, kuten kolme vuotta sitten. Jos on pakko jakaa kisat usean maan kesken, niin tehdään se matkustusväsymyksen vähentämiseksi naapurimaiden kesken. Neljän vuoden päästä pelataan Britteinsaarilla, kun Englannin lisäksi myös Skotlanti, Irlanti ja Wales isännöivät turnausta. Suurin osa otteluista pelataan Englannin puolella.

Sitä ennen on kuitenkin Amerikassa pelattavat 48 maan MM-kisat 2026, jonne Suomi voi päästä, mikäli karsinnat onnistuvat. Syksyllä alkava Nations League eli Kansojen liiga antaa siihen oljenkorren, sillä menestyminen tässä antaa helpomman karsintalohkon ensi vuodelle.

Tämä tältä erää.