Kuten moni tietää, ennätyspitkät ja joukkuemäärältään suuret jalkapallon MM-kisat ovat päättyneet, joten itsekin vedän yhteen mitä karkeloista jäi jäljelle.
Espanja ansaitsi maailmanmestaruutensa, sillä he pelasivat joukkueena, eivätkä antaneet palloa tähtipelaaja Lamine Yamalille. Finaalivastustaja Argentiina puolestaan yritti pelata palloa vain Lionel Messin kautta saadakseen edes maalipaikkoja, mutta niitä tuli vain ottelun lopussa.
Maalivahti Emiliano Martinezin torjuntojen ansiosta finaali meni jatkoajalle, vaikka se olisi voinut päättyä Espanjan murskavoittoonkin. La Albicelesten pelaajat turhautuivat ja pelasivat rumasti. Enzo Fernandezin ulosajoon johtanut taklaus oli kuin vapaaottelun tittelikamppailusta, kuin jalkapallokentältä. Päätösvihellyksen jälkeen he alkoivat tönimään voimalla juhlivia espanjalaisia.
Omasta mielestäni turnaus oli ihan ok, vaikka mitään klassikko-otteluja ei nähty. Muutama ottelu oli viihdyttävä, kuten Brasilia-Japani, sekä Argentiinan ja Egyptin välinen puolivälieräottelu. Itseäni ihastutti Japanin ja pudotuspeleihin päässeen kisadebyytin tehneen Kap Verden kurinalainen pelitapa. Molemmat osoittivat sitkeyttä vahvempia vastustajiaan vastaan. Norjan pääsy puolivälieriin oli hyvä saavutus, mutta tuskin sinne olisivat päässeet ilman Erling Haalandin maaleja, sekä Örjan Nylandin torjuntoja.
Kuten vuoden 2010 kilpailut, myös tämänvuotinen toimii sukupolvenvaihdoksena, kun Messin ja Cristiano Ronaldon kaltaiset some-ajan supertähdet jäävät eläkkeelle ja uudet tähdet alkavat tuikkia jalkapallomaailmassa.
Portugalin tehottomuus ilman Cristiano Ronaldoa oli pettymys, mutta suurempi oli suosikkini Saksan putoaminen, kuten edeltävässä futistekstissäni mainitsin. Kritiikkiä voi antaa tuomarityöskentelyn heittelystä, sekä videotuomarin eli VAR-systeemin käyttämisestä. Tuomioista osa meni päin vihkoa, kuten Kroatian maalin hylkääminen Portugali-ottelussa, sekä Norja-Englanti ottelun tapahtumat, joista kerroin aikaisemmassa tekstissä.
Nämä kisat toivat jälleen esille vanhan toteamuksen, että urheilu ja politiikka oikeasti kuuluvat yhteen. Suutuin Fifan päätöksestä suosia Argentiinaa helpolla kaaviolla suurten rahamäärien vuoksi sekä Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin avulla tehty isäntämaan Folarin Balogunin ulosajon peruminen.
Myös amerikkalainen show-meininki on tullut työväenluokan suosikkipeliin, kun joukkueet eivät tulleet kentälle FIFA-hymnin säestämänä, huonoa EDM-musiikkia soitettiin kokoajan, tv-kuvissa näytettiin julkkiksia tai nenä kännykässä olevia faneja. En katsonut loppuottelun puoliaikaesitystä, mutta Aamu-tv:n Eturivi-osuudessa kulttuurialan asiantuntijat haukkuivat sitä. Niistä hiivatin mainostauosta on päästävä eroon pysyvästi, sillä ne eivät kuulu eurooppalaiseen jalkapalloon. Peli kuuluu faneille, ei asiakkaille.
Kun edesmennyt Joao Havelange tuli FIFA:n johtoon 1974. Hän totesi seuraavasti "Tulin myymään lajia nimeltä jalkapallo". Tähän lauseeseen tiivistyy Fifa:n harjoittama korruptio ja lajin etiikalle naureskelu. Itse hyväksyn laitamainokset ja pelien näkymisen maksu-tv:n puolella, mutta jotain rajaa sillä rahan lypsämisellä pitäisi olla.
Valitettavasti se on tänä päivänä toiveajattelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti