Indycar-sarja jatkui tiiviiseen tahtiin kohti syyskuun päätöskilpailua, joka ajetaan Laguna Secassa. Viime viikonloppuna sarja teki debyyttinsä Toronton suurkaupunkialueeseen kuuluvassa Markhamissa, minne oli kyhätty 3.5 kilometriä pitkä rata, joka sisältää 12 mutkaa. Rataa ei oltu saatu täysin valmiiksi perjantaihin mennessä, joten kyseisen päivän ajotapahtumat peruttiin.
Ensin pitää kertoa hiukan Markhamista, sillä tuskin olette siitä tietoisia. Markham sijaitsee Ontarion provinssissa Toronton koillispuolella ja asukkaista siellä on arviolta 368.000. Alueen alkuperäisasukkaat edustivat intiaaniheimoja, mutta eurooppalaisten saapumisen 1600-luvulta alkaen pudottivat niiden määrää. Aiemmin maataloudesta toimeentulonsa saanut kaupunki on nykyään monen teknologiayritysten keskus, jossa toimii monikansallisten yritysten, kuten IBM:n, Motorolan ja Applen pääkonttorit. Myös Kanadan Hondan pääkonttori on samassa paikassa ja Honda on vuosia ollut Toronton Indycar-kilpailun nimisponsorina. Näin myös tänäkin vuonna, vaikka sijainti vaihtuikin.
Itse kilpailu oli tapahtumarikas, joten viihdyin itse television äärellä lähdöstä maaliin. Turva-autoriskin välttämisen vuoksi alkuvaihe sujui rauhallisesti, mutta ohitustilanteita riitti etenkin radan hiusneulamutkassa ja siitä alkavalla takasuoralla. Paalulta lähtenyt Louis Foster oli kilpailun kärjessä.
Varikkokäyntien ajoitus oli tärkeässä osassa turva-autoriskin vuoksi. Andretti Global-tallin Marcus Ericssonin pysähdys ennen Fosterin omaa onnistui, sillä samalla hetkellä Meyer-Shank-tallin Marcus Armstrong pyörähti hiusneulassa, eikä saanut autoaan käyntiin ilman työntöapua. Tämän ansiosta Ericsson nousi kilpailussa kolmanneksi Nolan Siegelin ja Romain Grosjeanin taakse, kun taas Foster putosi sijalle 12.
Keltaisille oli jälleen tarvetta 36. kierroksella, kun radan kahdeksannessa mutkassa Scott Dixon pyörähti Dennis Haugerin osuman myötä Christian Rasmussenin eteen. Uusi-Seelantilainen pääsi varikolle, mutta auton takajousitus oli pahasti kärsinyt. Loistavaa viikonloppua ajaneen Fosterin kilpailu päättyi ulosajoon, kun hän yritti ohitusta Ericssonista kolmosmutkassa. Auto kimposi reunavallista keulaedellä seinään, mutta britti nosti peukkua kunnossa olemisen merkiksi, kun turvatiimi tuli paikalle.
Grosjean johti kilpailua turva-auton aikana tehtyjen varikkokäyntien jälkeen, sillä hänen tallinsa ideana oli ajattaa ranskalaista kahden pysähdyksen taktiikalla, kun useampi turvautui kolmeen pysähdykseen. Juuri toisen pysähdyksen aikana Kyle Kirkwood rysäytti autonsa seinään samassa kohdassa, kuin Foster ja seurauksena heiluneet keltaiset auttoivat Grosjeania polttoaineen säästelyssä. Hän oli kilpailun nettojohtaja, vaikka olikin uusintalähdön aikaan seitsemäntenä, sillä edellä olevien oli vielä käytävä varikolla.
Kilpalu loppu oli jännittävä, sillä Ericsson, Alex Palou ja Will Power ajoivat nopeita kierroksia ja ottivat kärjessä ajanutta Grosjeania kiinni. Espanjalaisen takaa-ajo tyrehtyi pieneen ajovirheeseen hiusneulan ulostulossa, mutta tämä ei haitannut hänen ajoaan. Ruotsalaisen ei tarvinnut murehtia polttoaineen riittävyydestä, joten hän antoi kaasujalan laulaa. Penske-duo David Malukas ja Scott McLaughlin jätettiin helposti taakse.
82. kierroksella Ericsson osui ohitustilanteessa Powerin autoon. Omaksi ihmetykseksi tuomaristo ei ottanut asiaa tutkittavakseen. Toisin sanoen he eivät halunneet päättää kilpailun lopputuloksista, vaan antoivat miesten kisailla. Ericsson ajoi entisen F1-kilpaveljensä Grosjeanin johdon umpeen ja meni ohi kolme kierrosta ennen maalia. Hän ei höllännyt lopussa, vaan ajoi voittoon seitsemän sekunnin erolla. Power oli kolmas ja Alex Palou neljäs.
Powerin kannalta tulos oli erinomainen, sillä lauantain aika-ajo oli mennyt mönkään ulosajon vuoksi. Sarjan sääntöjen mukaan ulosajon aiheuttajalta hylätään nopeimmat kierrokset. Saman kohtalon koki myös McLarenin Pato O'Ward, jonka kisavauhti oli kohdallaan ja tuloksen viides tila.
Toiseksi ajanut Grosjean oli mielestäni päivän kuljettaja väheksymättä Ericssonin voittoa. Ranskalaisen taktiikka varikkokäyntien suhteen toimi, vaikka onneakin oli matkassa. Hänen edustamansa Dale Coyne Racing kuuluu sarjan pieniin talleihin ja heidän edellinen voittonsa on kahdeksan vuoden takaa. Grosjeanilla oli kenties paras mahdollisuus juhlia voittoa, sillä hänellä ei ole vielä tiedossa ensi kauden ajopaikkaa. Ericssonille voitto oli ensimmäinen nykyisen tallinsa riveissä ja uran viides.
Sarjapisteissä Alex Paloun johto Kyle Kirkwoodiin kasvoi 133 pisteeseen, kun neljä kilpailua on jäljellä. Ilman voittoja oleva David Malukas on kolmantena. Paloun ei oikeastaan tarvitse voittaa jäljellä olevia kilpailuja. Sarjan pistejärjestelmän ansiosta top10-sijoituksen arvo on suurempi. Ottaen huomioon Ganassi-tallin onnistuneet taktiikat, uran viides mestaruus voi varmistua piakkoin.
Ensi viikolla ajetaan myös uudella radalla, kun Donald Trumpin aikaansaama katuratakilpailu Washington D.C:ssä on vuorossa. Palou voi siis jo tulevana sunnuntaina juhlia mestaruutta kaiken osuessa kohdilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti