Vauhti kiihtyy jäällä ja radalla

 

Suomalaisen urheilun ykkösuutisiksi nousivat viikonloppuna taitoluistelun em-kisoissa saavutettu menestys. Jäätanssipari Matthias Versluis-Juulia Turkkila saavuttivat pronssia ja 15-vuotias Janna Jyrkinen oli naisten kilpailussa seitsemäs. Toinen menestysuutinen oli kaksi kultamitalia nuorten mm-hiihdossa. YLE:n sivuilla voi lukea asiasta enemmän.

Myös omissa kiinnostuksen kohteina olevissa urheilulajeissa tapahtui. Sähköformuloiden eli Formula E:n mm-sarjassa ajettiin kaksi lähtöä Saudi-Arabian Diriyahin kaupungissa ja Porschen Pascal Wehrlein otti voitot molemmissa kilpaluissa. Saksan kansallishymni tuli podiumilla tutuksi. Andretti-tallin britti Jake Dennis oli kahdesti toinen ja kaksikko on erkaantunut kauden alkuvaiheessa omille pisteluvuilleen. Dennisin ero kolmantena olevaan Sebastien Buemiin on 31 pistettä.

Mestaruutta ei tietenkään voida tässä vaiheessa jakaa, sillä yksittäisestä kisasta voi maksimissaan saada 29 pistettä, kun voiton lisäksi ajaa nopeimman kierroksen ja on aika-ajojen nopein kuljettaja. Muutenkin omaperäisen sarjan kummallisiin sääntöihin kuuluu Attack Mode-lisätehon käytön seurana pudotuspeliformaattina ajettavat aika-ajot sekä lisäkierrokset, joilla korvataan turva-auton perässä köröttely. Ihan, kuin futismatsi pyörillä.

Daytonassa ajettiin perinteikäs 24 tunnin kestävyyskilpailu, joka kuuluu Yhdysvaltain kestävyyskilpailujen mestaruussarjaan, IMSA:n. Sarjalla on sponsorinimi, mutta tässä yhteydessä käytän sarjan järjestävän organisaation nime. Radalla nähtiin 60 autoa viiteen eri luokkaan jaettuna, joten radalla nähtiin paljon tapahtumia. Hybridimoottorista voimansa saavat GTP-luokan prototyyppi-autot voivat myös kilpailla kesällä Le Mansin 24 tunnin kilpailussa.

Kilpailun voittoon ajoi Meyer-Shank Racing tallin Acura #60, jota ohjastivat vuorollaan Tom Blomqvist, Helio Castroneves, Colin Braun ja Simon Pagenaud. Voitto oli Indycar-sarjasta tutulle brasilialaiselle kolmas perätysten. Sarjan kilpailut sekä oheiluokkien lähdöt tulevat nopeasti uusintoina sarjan youtube-kanavalle katsottaviksi.

Kelkkailussa on menossa mm-kisat. Ohjaskeilkkailun mitalit ratkaistiin Saksan Oberhofin radalla isäntämaa voitti kahdeksan kilpailua yhdeksästä. Vain miesten kilpailu voitti meni Itävaltaaan. Ratti- ja mahakelkkailun mm-kisat ovat vielä tämän viikon käynnissä legendaarisella St. Moritzin luonnojäästä tehdyllä radalla.

Miesten mahakelkkailussa britti Matt Weston voitti kultaa käsittämättömän kovalla erolla toiseksi laskeneeseen Italian Amedeo Bagnikseen. Ero neljän laskun yhteisajoissa oli 1,72 sekuntia. Weston oli nopein kaikissa laskuissa. Kahden- ja neljän miehen kelkan lisäksi mukana ovat naisten kaksikko ja mahakelkka, parakelkkailu (vammaisurheilijat) sekä naisten yksilökelkka eli monobob. Olympialaisten tapaan kilpailut ovat kaksipäiväisiä ja neljän laskun yhteisajat määrittävät sijoitukset.

Suomalainen radiojuontaja heitti huumoria, että voisi kolmen vuoden päästä kilpailla olympialaisissa juuri kelkkailussa. Suomen kelkkailumaajoukkueen valmentaja otti Latvian Siguldasta yhteyttä ja pyysi rohkeasti mukaan. Kelkkailu ei ole heikkohermoisille soveltuvaa. Onnettomuuksien riski on suuri ja monet ex-kelkkailijat ovat uransa jälkeen kärsineet aivovammoista. Laji vaatii lisäksi vuosien mittaisen harjoittelun ja määrätietoisuutta. 

Pitää kai kaivaa videopelikokoelmasta Madden esiin. Jenkkifutisliiga NFL:n loppuottelupari on selvillä. Super Bowl pelataan 13. helmikuuta ja vastakkain ovat Kansas City Chiefs ja Philadelphia Eagles. MTV näyttää mainosmielessä ottelun ilmaiseksi MTV Sub-kanavallaan yöllä, mutta minä katson aamu-uusinnan youtubesta.

Pallo kainalossa

 

Jos kirjoittaisin kaiken mahdollisen oppimani amerikkalaisesta jalkapallosta tähän, lopputulos olisi puuduttavaa luettavaa. Lajin historiasta ja säännöistä löytyy tietoa lajiliiton sivuilta. Monimutkaiselta vaikuttava peli on pienen tutustumisen jälkeen helppo ymmärtää, kerron tässä kuitenkin perusasiat ja miksi tämä laji on kiehtonut minua vuosien ajan.

Amerikkalainen jalkapallo eli jenkkifutis muistuttaa paljolti englantilaista palloilulajia rugbya. Tavoiteena on kuljettaa palloa heittämällä tai juoksemalla vastustajan maalialueelle. Jenkkifutiksessa eteenpäin syöttäminen on sallittu. Hyökkäysvuorossa olevalla joukkueella on neljä yritystä edetä kymmenen jaardia, muuten pallo annetaan vastustajalle lentopotkulla eli puntilla ja he saavat vuorostaan hyökätä. Se, kumpi joukkueista saa entien pisteitä peliajan lopussa on voittaja.

Lajin suurimmassa liigassa NFL:ssä peliaika on neljä 15 minuutin mittaista neljännestä, euroopassa 4x12 minuuttia. Pelikello pysähtyy, kun pelaaja astuu kentän ulkopuolelle, heittopeli epäonnistuu tai aloituslinjassa oleva sentteri pistää pallon maahan. Pelinrakentaja kertoo ennen hyökkäystä valmeltajaltaan saadut ohjeet, jotka muistuttavat monimutkaista koodistoa. Taktiikoiden onnistuminen ei mene aina paksun pelikirjan mukaan. Voiman lisäksi tarvitaan peliälyä ja ketterät jalat, jotta voidaan päästä vapaaseen tilaan. Tämä korostuu etenkin juoksuhyökkäyksissä. Heittotilanteissa oikea-aikainen reaktio on tärkeää, mikäli halutaan ottaa koppi. 

Maalista eli touchdownista joukkue saa kuusi pistettä ja yhden lisäpisteen potkaisemalla pallon maalihaarukasta läpi. Harvinaisemmasta maalin jälkeisestä jouksusta saa kaksi pistettä. Onnistuneesta potkumaalista saa kolme pistettä. Potkumaalin etäisyys on 17 jaardia aloituslinjan takana. Esimerkiksi, jos hyökkäys pysähtyy 10 jaardin kohdalle, potkumaali potkaistaan 27 jaardin päästä.

Tässä siis tärkeimmät asiat. Mutta miksi tämä peli on niin kiehtova? Amerikkalaisessa jalkapallossa nähdään komeita suorituksia. Tänä syksynä potkaistiin NFL-historian pisin potkumaali, etäisyys maaliin oli 66 jaardia. Ottelu voi ratkaista viimeisillä sekunneilla tai mennä jatkoajalle. Potkumaalikaan ei ole varma pistesuoritus. Suosikkiseurani Green Bay Packersin ja Cincinnati Bengalsin välisessä ottelussa muutama viikko sitten yhteensä viisi potkumaaliyritystä meni ohi. Tuuliset olosuhteet vaikuttavat pallon lentorataan. Mikäli ottelupäivänä sataa, kamppailu muuttuu liukastelufestivaaliksi.

Joukkueen 11 pelaajalta vaaditaan monipuolisuutta. Voimakkaiden käsien ja nopeiden jalkojen lisäksi pitää olla valmis väistämään puolustajia. Pelinlukutaito on tärkeää pelin molemmilla puolilla ja keskittymisen pitää olla kunnossa - etenkin ratkaisuvaiheilla.

NFL:ssä ei ole koskaan pelannut suomalaisia pelaajia. Eurooppalaisia useita. Suurin osa nykyisistä ulkomaalaispelaajista ovat potkaisijoita, he välttyvät loukkaantumisia aiheuttavilta kovilta taklauksilta ja voivat käyttää perinteisen jalkapallon potkutekniikkaa, jotta ruskea peliväline saadaan maalihaarukan läpi. Potkumaalin yrittämistä voisin joskus kokeilla.

Olen käynyt katsomassa muutaman pelin ja oppinut tuntemaan lajin termistöä videopelien kautta. Packersin peleistä tulee katsoa youtubesta koosteet. Otteluja lähetetään suomessa Viaplay-maksupalvelussa, joista yksi viikottain suomeksi selostettuna. Itse katson pelit, mikäli huvittaa, englanninkielisellä selostuksella, sillä selostajan vieressä oleva asiantuntija, yleensä entinen pelaaja antaa kivoja knoppitietoja pelitilanteista. Toisaalta englanninkielen ymmärrykseni on erinomainen. Kokonaisia otteluja en katso, sillä peli- ja mainoskatkoineen ottelun kesto venyy kolmeen tuntiin.

Green Bay Packers on hävinnyt tähän mennessä vain yhden kahdeksasta ottelustaan ja johtaa omaa divisioonaansa. Hyvien otteiden jatkuessa pelinrakentaja Aaron Rodgersin johtama ryhmä varmistaa pudotuspelipaikkansa ennen päätöskierrosta.

Uskokaa tai älkää. Kahdeksankymmentäluvulla muutama NFL-pelaaja potkaisi pallon maaliin paljain jaloin.