Vihreä lippu on heilunut - moottorit pörisee

Moottoriurheilukausi pyörii eri puolilla maailmaa ja suomessa ajettiin talvisissa olosuhteissa historiallinen ralli.

Jotta rallin mm-sarjaan saataisiin lumiralli, Rovaniemi järjesti nopealla aikataululla kuplaolosuhteet Tunturirallista tuttuihin maisemiin. Kilpailu oli alusta saakka Hyundain näytöstä ja viron Ott Tänak sai juhlia selvää voittoa. Kalle Rovanperä tykitti Power Stage-erikoiskokeella nopeimman ajan sijoittuen toiseksi. Kilpailusta saadun 23 pisteen ansioista suomalainen rallitähti nousi historian nuorimpana mm-sarjan kärkeen.

Myös alemmissa luokissa tuli menestystä, kun Wrc2-luokan voitti Esapekka Lappi ja Wrc3-luokan Teemu Asunmaa. Autot ovat nelivetoisia, pääluokassa, jossa Rovanperä ajaa autot ovat takavetoisia. Kilpailun jälkeen pidettiin hiljainen hetki perjantainan syöpään menehtyneen legendan Hannu Mikkolan muistolle. Mikkolan menestysvuodet ajoittuivat 80-luvun "hulluihin vuosiin". B-ryhmän Audi Quattron moottorista lähti yli 700 hevosvoiman tehot.

Saudi-Arabian Diriahin iltavalaistuksessa ajettiin sähköformuloihen eli Formula E:n historian ensimmäiset viralliset maailmanmestaruussarjan lähdöt. Sarjan seitsemäs kausi käynnistyi perjantai-iltana Mercedes-tallin Nyck de Vriesin hallinnassa. Hollantilaisen perässä podiumille nousivat Venturi-tallin Edoardo Mortara ja Jaguarin Mitch Evans.

Lauantain kilpailu tarjosi ohituksia ja kiivasta taistelua sijoituksista. Kilpailu päättyi ikävään kolariin, kun britti Alex Lynnin auto osui Evansin takarenkaaseen, kiepsahti ylösalaisin ja liukui ratavalliin. Onneksi turvakaari suojasi onnettomuudessa ja Lynn selvisi ehjin nahoin. Virgin-talli tiedotti hänen olevan kunnossa ja kilpailevansa kuukauden kuluttua Rooman kilpailussa.

Punaisella lipulla kilpailu lopetettiin ja kärjessä ollut Sam Bird sai juhlia urana kymmenettä osakilpailuvoittoa. Toiseksi ajoi Robin Frijns ja kolmas oli hallitseva mestari Antonio Felix da Costa. Alunperin kolmantena ollut Jean-Eric Vergne sai aikasakon, kun hän ei käyttänyt auton ylimääräisiä tehoja takaavaa Attack Mode-toimintoa. Osakilpailujen voittajat de Vries ja Bird johtavat sarjaa tasapistein.

Australiassa suosittu Supercars-vakioautosarja käynnistyi kahdella kilpailulla korkeuseroja sisältävällä ja nopealla Mount Panoraman radalla. Molemmat 250 kilometrin pituiset kilpailut voitti Shane van Gisbergen. Jälkimmäinen lähtö oli lauantaiseen verrattuna tapahtumaköyhä. Edes turva-autoa ei tarvittu. Chaz Mostertilla oli hyvä viikonloppu. Sijat kaksi ja kolme. Sarja jää pohjolassa pimentoon, mutta kilpailuja voi katsoa Viaplay-suoratoistopalvelun kautta myös jälkikäteen, itse en ole aamuvirkku.

Tämä tältä erää, ensi kerralla koripalloa.

Ajatuksia talviurheilusta

 
Kirjoitushetkellä ulkona on lunta maassa, tv:stä tulee viikonloppuisin hiihtolajeja ja netistä olen katsonut lumilautailua ja kelkkailua. Tässä kirjoitukssessa pohdiskelen yleisemmin talviurheilusta, en ilmastonmuutoksesta, mikä on saanut aikaan Protect our Winters-kampanjan.

Ymmärrän ajatuksenne, mikä kysyy: "Miksi en kirjoita blogissani jääkiekosta?" Sitä varten mainostan Jatkoaika-sivustoa, sieltä löytyy minun sekä muiden toimittajien erinomaisia tekstejä 20 vuoden ajalta. Moni on sitä kautta päässyt valtakunnan lehteen vastaaviin tehtäviin.

Itse seuraa talvilajeista jääkiekon lisäksi suomessa hyvin vierasta kelkkailua. Idea on kilpailuissa yksinkertainen, laske tekojäärata mahdollisimman nopeasti. Lajeja on kolmen sorttia. Ohjaskelkkaa ohjata vartalonliikkeillä ja kelkan nopeus voi nousta 150 kilometriin tunnissa. Yhtä kovaa mennään, kuin Kitzbühelin syöksyradalla.

Rattikelkassa voi laskea kahden- tai neljän hengen joukkuein. Kelkkaa ohjata jalaksiin kiinnitetyllä remmillä ja se on yhtä ahdas, kuin kylpyamme. Mahakelkassa lasketaan pää edellä ja leuka on vain muutaman sentin jääpinnan yläpuolella. Kaikissa näissä käytetään kypärää. Juuri vauhdikkuutensa takia se on mukavaa seurattavaa.

Alppihiihdon kilpailumuodot vaativat tasapainoa ja keskittymistä. Oli kyseessä syöksy- tai pujottelulasku. Taitoa vaativat myös Freestylehiihto ja Lumilautailu, jotta onnistuisi komeassa tempussa. Maastohiihto on tylsähköä eteenpäin työntämistä. Joka talvi piti liikuntatunnilla laittaa sukset jalkaan. Ampumahiihdossa pitää yhdistää hiihtotaito aseen käyttöön, jotta patruunat osuvat tauluun. Vapaa hiihtotyyli tekee siitä maastohiihtoa nopeampaa.

Mäkihypyn suuret nimet ovat jo vetäytyneet eläkkeelle. Martin Schmitt, Adam Malysz, Sven Hannawald, Janne Ahonen, Roberto Cecon, Jakub Janda, Thomas Morgenstern, Kazuyoshi Funaki ym. Legendaarinen selostaja Hannu-Pekka Hänninen tekee nykyisin työtään maksukanavalla. Lajissa ei ole persoonallisia urheilijoita, joiden nimet ja suoritukset jäävät helposti mieleen. 

Muistan, kun Malysz hyppäsi lähes joka kisassa montun pohjalle ja sai tuomareilta täydet pisteet. Hannawald voitti ensimmäisenä legendaarisen Keski-euroopan mäkiviikon kaikki osakilpailut 2002 ja kukapa voisi unohtaa sveitsiläistä Simon Ammania. Hän voitti urallaan neljä olympiakultaa. 

Kun 90-luvun lopussa katsoin televisioista ensimmäisiä mäkihyppykilpailuja, niin Janne Ahosen, Jani Soinisen ja Mika Laitisen lisäksi mieleen jäivät taitavat hyppääjät, kuten Tommy Ingebritsen, Andreas Goldberger ja Primoz Peterka. Edellä mainittujen asioiden seurauksena mäkihyppyä ei huvita katsoa.

Kuten taiteessa, myös urheilussa voi olla mieltä monesta eri asiasta ja jokaisella on oma suosikkinsa. Tai sitten ei katso urheilua tv:stä ollenkaan. Tämä tältä erää.

Urheilijoita kaikki

En pidä kirjoituksista, jotka hipovat henkilökohtaista elämääni. Tiedemaailman legenda, fyysikko ja kosmologi Stephen Hawking halusi tulla tunnetuksi työnsä - ei sairautensa vuoksi. Saavutustensa ansisosta hänen maineensa elää hyvin pitkään.

Tässä kirjoituksessa teen poikkeuksen, sillä kirjoitan paraurheilusta. Suomessa käytetään sanaa vammaisurheilu, mutta itselleni kyseinen sanamuoto maistuu hapankorpulta. Latinankielen sana "para" tarkoittaa suomeksi jonkun kanssa tai yhdessä. Paralympialaiset saivat alkunsa toisen maailmansodan jälkeen pidetyistä Stoke-Mandeville vammaisurheilukilpailuista ja ensimmäiset viralliset kilpailut pidettiin vuonna 1960. Kilpailujen historiasta, lajeista ja tasapuolisuuteen pyrkivästä luokittelujärjestelmästä löydät lisätietoa suomen paralympiakomitean nettisivuilta.

Olen tavannut itsekin muutaman paraurheilijan ja puhunut heidän kanssa nimenomaan urheilusta, mitä he harrastavat. He harjoitttelevat paljon ja yhtä omistautuneesti, kuin vammattomat urheilijat. Tämä huomioiden he ovat samanarvoisia vammattomien urheilijoiden rinnalla. 

Pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti on nostanut paraurheilun arvostusta suomessa. Hänet valittiin vuoden urheilijaksi 2016. Kansainvälinen supertähti on uupunut sen jälkeen, kun etelä-afrikkalainen juoksija Oscar Pistorius joutui rikoksen tehtyään vankilaan. Hän vannoi oikeudenkäynnissä syyttömyyttään ja viimeisimpien tietojen mukaan on kääntynyt uskoon. Ehkä vammaisurheilun seuraava keulakuva voisi olla yhdysvaltalainen David Brown. Kyseinen sokea juoksija on pinkonut 100 metriä aikaan 10,92. Heikkonäköisten maailmanennätys on norjalaisen Salum Kashafalin nimissä - 10,45. Enhän minä pysyisi heidän perässään. Opasjuoksijan on juostava yhtä kovaa, joten harjoittelu kannattaa.

Luin aikoinaan urheilulehdestä pyörätuolikelaaja Amanda Kotajan haastattelun. Hän kritisoi silloin voimakkaasti median yltiöpositiivista suhtautumista vammaisurheiluun. Pointtina oli, että suorituksen arvioimisen sijaan kirjoitetaan tyyliin "Kiva, kun teet jotain". Vuosien jälkeen olen samaa mieltä. Paraurheilua tulisi käsitellä mediassa samalla tavalla, kuten muutakin urheilua mediassa - ottaen huomioon myös epäonnistumiset ja niiden syyt. 

Tämä tästä. Ensi kerralla asiaa talviurheilusta - ulkona on paljon lunta.