Indycar-kausi avattu ja Ferrarin juhlat Qatarin yössä

Vaikka Formula 1-kauden alkuun on vajaa kaksi viikkoa aikaa, niin itselleni kaksi mielekästä autourheilusarjaa avasivat viikonloppuna uuden kautensa. Niistä asiaa tässä kirjoituksessa.

Indycar-kausi alkoi perinteiseen tapaan St. Peterburgin katuradalla Floridan osavaltiossa ja Penske-tallin Scott McLaughlin sai loistavan startin paalupaikalta. Valitettavasti hänen tallikaverinsa Will Power kolaroi heti avauskierroksella McLarenin Nolan Siegelin ja sarjatulokas Louis Fosterin kanssa. Uusi-Seelantilaine johti ensimmäiset 30 kierrosta, teki ensimmäisen pysähdyksensä kierrosta myöhemmin ja palasi jälleen kärkeen, kun ensimmäiset pysähdykset olivat kaikilta suoritettu.

Kilpailun puolivälissä Tanskan Christian Lundgaard oli johdossa. Hänen takanaan oli Alexander Rossi, heidän oli kuitenkin tehtävä vielä pysähdys, sillä sääntöjen mukaan kilpailuissa on ajettava kahden eri seoksen renkailla.

67. kierroksella Lundgaard oli vielä kärjessä, mutta vauhti oli hidastumaan päin kuluneiden renkaiden vuoksi. Lopulta hän meni varikolle kolme kierrosta myöhemmin. Ganassi tallin Scott Dixon ja Alex Palou tekivät viimeiset pysähdyksensä samoihin aikoihin. Palou teki omansa 72. kierroksella, Dixon seuraavalla. Kun McLaughlin tuli varikolle, niin Palou siirtyi kärkeen Josef Newgardenin ollessa toisena ja Dixon oli kolmas.

Loppukierrosten ajan Palou juuttui kierroksella jääneen Sting Ray Robbin taakse, mikä taas auttoi kaksinkertaista mestaria Newgardenia kuromaan eroa umpeen. Viisi kierrosta ennen maalia Robb päästi kärkikolmikon edelleen.

Paloun ei tarvinnut huolehtia takana olevistaan ja kolminkertainen mestari avasi kautensa voitolla. Viimeisellä kierroksella Dixon ohitti Newgardenin ja toi Ganassi-tallille kaksoisvoiton. Josef Newgarden oli siis kolmas ja kymmenen kärkeen ajoivat myös McLauglin, Kyle Kirkwood, Marcus Ericsson, Felix Rosenqvist, Lundgaard, Rinus VeeKay sekä Alexander Rossi.

Kilpailu oli nopeatempoinen, sillä avauskierroksen kolarin jälkeen turva-auton ei tarvinnut käydä radalla. Kausi jatkuu kolmen viikon kuluttua Kaliforniassa sijaitsevalla Thermal Clubin radalla. Alun perin yksityiskäyttöön rakennettu rata sisältää pitkiä suoria ja nopeita kaarteita korkeuseroineen. Tämän vuoden kilpailu kuuluu myös Indycar-sarjaan, joten pisteitä on tiedossa.

Ferrarille kolmoisvoitto

Kestävyysajojen MM-sarja (WEC) alkoi perjantaina Qatarissa kymmenen tunnin mittaisella kilpailulla. Virallisesti kilpailussa ajetaan joko 1812 kilometriä tai aiemmin mainittu tuntimäärä. Luku viittä Qatarin itsenäisyyspäivään.

Näyttämönä toiminut Lusailin rata tarjosi viihdettä paikalle saapuneille, sekä ruutujen välityksellä seuraajille. Debyytin tehneillä Aston Martineilla ei ollut paras kilpailu, vaikka Hypercar-luokan ajokkina ollut V12-moottorinen Valkyrie tarjosi komeat käyntiäänet. Yhdestä heidän autostaan irtosi nimittäin ovi. Heidän autoistaan kuitenkin toinen #7 ajoi maaliin seitsemäntenä. 

Ferrareilla alkoi kausi mitä parhaiten, sillä plakkariin tuli kolmoisvoitto tehdastallin #50 auton johdolla. Auton jakoivat Antonio Fuoco, Miguel Molina ja Nicklas Jensen. Robert Kubica oli mukana yksityistallin keltaisessa #83 autokunnassa, joka oli kilpailun toinen ja Autoa #51 ajoivat Antonio Giovinazzi, Alessandro Pier Guidi sekä James Calado.

Viime vuosina MM-sarjaa hallinnut Toyota tulee saamaan tänäkin vuonna haastetta. Heidän autonkuntansa tulivat maaliin viidentenä ja kuudentena.

GT3-luokan voitti #33 Tf Sport Corvetella, jota ajoivat Ben Keating, Daniel Juncadella sekä Jonny Edgar

WEC-sarjan seuraava kilpailu ajetaan Imolassa ensi kuun puolessavälissä.

Formulakauden ennakointia

Kuluvan vuoden formula 1-kausi alkaa virallisesti maaliskuun 14. päivä Australian Melbournessa ajettavilla harjoituksilla. Sitä ennen ajetaan kuitenkin ensi viikolla kolmipäiväiset testit Bahrainissa ja kirjoitushetkestä seuraavana päivänä (Tiistai 18.2) pidetään Lontoon O2-arenalla näyttävä kauden avajaistapahtuma, jossa esitellään kauden kuljettajat.

Koska yhtään testipäivääkään ei ole ajettu, on vaikea muodostaa edes kirkasta kuvaa, miten tuleva kausi tulisi etenemään. Kuitenkin on mukava rustailla omia formula-ajatuksia jo ennen ensimmäistä kilpailuviikonloppua, joten tässä sellainen.

Talli- ja kuljettajaennakot

Viime kaudella valmistajan mestaruuden voittanut McLaren tulee antamaan kovemman haasteen, sillä kaksikko Lando Norris, Oscar Piastri osoittivat viime vuonna toimivuutensa tallin eduksi. Norrisilla on varmasti enemmän nälkää mestaruuden suhteen, mutta viime kaudella läpimurron tehnyt Australialainen antaa vähintään taustatukea MM-kullan tavoittelussa tai hän voi myös ottaa johtavan kuljettajan aseman oranssissa tallissa.

Alkava kausi on viimeinen, ennen ensi kauden sääntömuutoksia, jotka vaikuttavat autojen ulkonäön lisäksi myös moottoriin. Polttomoottorin ja hybridimoottorin suhde tasoitetaan, jotta molempien hyötysuhde on 50/50. DRS eli avattava takasiipi poistuu autoista tämän kauden jälkeen. Kuten aikaisemmilla sääntöuudistuskerroilla, joku talleista voi saada alkuvuosiksi suuren edun, joten tämä kausi tulee olemaan ehkä tasaisin sitten kauden 2021.

Max Verstappen tulee saamaan McLarenilta kovan vastuksen, jos hän haluaa saada viidennen mestaruutensa perätysten. Red Bull on perinteiseen tapaan yhden kuljettajan talli eli kaikki voimavara laitetaan johtavan kuljettajan menestymiseen. Toinen perinne on hankkia tallitoveri omasta kuskiakatemiasta. Edelliset kokeilut eli Pierre Gasly ja Alex Albon olivat floppeja härkätallissa, joten tilalle otettiin Sergio Perez. Checo antoi hyvää tukea kaksi ensimmäistä vuotta, mutta sitten taso putosi ja talli reagoi potkuilla. 

Perezin paikalle on tullut Uuden-Seelannin Liam Lawsson, joka on käytännössä tulokas, vaikka on ajanut jo 11 kilpailua. Yhtään täyttä kisakautta hänellä ei ole takanaan ja heti joutuu kovaan testiin. Onko hän brittimedian hypetyksen arvoinen vai pyyhkiikö Super Max hänellä kuvainnollisesti sanoen asvalttia? Lawson on kykenevä saavuttamaan pisteitä, mutta ei ole vieläkään päässyt kilpailussa viiden parhaan joukkoon. Sopeutumiskykyä ainakin, on sillä hän pääsi nopeasti sinuksi RB-tallin auton kanssa tuurauskeikalla 2023 ja aiemmin oli ajanut sarjapisteissä toiseksi sekä DTM- että Super Formula-luokissa.

Suuri kysymys on, mitkä ovat Lewis Hamiltonin tavoitteet Ferrarilla? Onko motivaatiota hankkia se kahdeksas mestaruus vai ajella mukavasti kohti eläkepäiviä nostaen samalla Ferrarin markkina-arvoa? Charles Leclerc on se tallin johtava kuljettaja, joten toiveissa on ettei talli mokaa taktiikoissa tai varikolla, niin voittoja voi Monacolaiselle tulla.

Kahdesti viime vuonna voittaneella George Russellilla on nyt mahdollisuus viedä Mercedes takaisin menestyksen tielle. Hän on tähän valmistautunut vuosien ajan, sillä olihan jo edeltävinä vuosina se ykköskuljettaja. Seuraavan sukupolven lupauksena pidetty Italian Andrea Kimi Antonelli debytoi heti huipputallissa ja sopeutumiseen tulee menemään aikaa. Tulevalla kaudella voi tulla podiumeja tai sitten kyseessä on oppivuosi. Suomifanit tietysti toivovat varakuskina toimivan Valtteri Bottaksen paluuta hopeanuoleen mahdollisimman pian.

Aston Martin jatkaa siitä, kuten viime vuonna jäi. Fernando Alonso ottaa pisteitä ja pohtii samalla uransa jatkoa. Omistajan poika Lance Stroll taistelee viimeisitä pistesijoista tai pahimmillaan ajaa autonsa tuusan päreiksi. Honda on tulossa moottoritoimittajaksi 2026, joten siinä on houkutin Alonson uran jatkolle.

Alpinen toimistolla on ovi käynyt ja vanha herra Flavio Briatore vetelee naruista, vaikka tiimipomon virkaa hoitaakin britti Oliver Oakes. 2000-luvun väriläiskän Briatoren suojatti Jack Doohan tekee nyt oikeasti debyyttinsä täyden kauden osalta. Hän on arvoitus, sillä pienemmistä luokista ei ole isoja meriittejä. Irvileuat ovat todenneet, että Doohan on saanut paikan Motogp-legenda Mick Doohanin ansiosta tai sitten lohtuna Piastrin menetyksen vuoksi. Joidenkin mielestä Doohan voi floppaa jo alkukaudesta, mikä taas antaa paluumahdollisuuden Argentiinan Fraco Colapintolle. Syksyllä Williamsin puikoissa säväyttänyt Colapinto toimii Alpinen varakuljettajan roolissa.

Aikoinaan Toro Rosso-nimellä tunnettu Red Bullin kakkostalli on jälleen vaihtanut nimeä, viime kauden Visa CashApp-nimihirviön tilalle on tullut yksinkertaisempi Racing Bulls, joten fanien suusta tuttu RB-nimitys on jälleen käytössä. Tallissa on nyt kaksi nk. kiroilevaa siiliä, sillä Yuki Tsunodan lisäksi radioon kiroilee Ranskan tulokaskuljettaja Isack Hadjar. Sen, mitä algerialaistaustaisesta kuljettajasta jäi mieleen alemmissa sarjoissa on, että hän ei heti puhkea kukkaan, vaan menestystä tulee kauden päätöspuoliskolla. Oppivuosi tulee olemaan Hadjarillakin. 

Tsunodan taas pitäisi olla tasaisempi kuljettaja, kuin ennen ja hyödyntää sauman paikat jättipottiin, sellainen oli mahdollista syksyllä Brasilian sadekisassa. Monien mielestä Tsunodan ajot sarjassa turvaa Hondan tuki, joten tuleva kausi voi olla hänellä f1-sarjan viimeinen, ellei paikkaa löydy tulevaisuudessa Aston Martinin joukoista. Suun kanssa pitää olla tarkkana, sillä uusien sääntöjen mukaan kansainvälinen autoliitto FIA antaa tuntuvat sakot kirjoilemisesta. Ymmärrän kuskien kritiikin asian kohtaan, sillä on hölmöä tukahduttaa heidän tunteensa kilpailun aikana.

Alaa seuraavan median mielestä kiroilukiellon takana on tavoite tehdä FIA:n puheenjohtajasta Mohammed bin Sulayemista entistä vaikutusvaltaisempi, kun moottoriurheilua koskevista päätöksistä sovitaan.

Toyotan kanssa yhteistyötä tekevä Haas alkoi toimia, kuten oikea kilpatalli ja se näkyi radalla. Viime kauden sarjasta tallin sijoitus oli seitsemäs. Kevin Magnussen ja Nico Hülkenberg on vaihdettu kokeneeseen Esteban Oconiin sekä tulokas Oliver Bearmaniin. Bearman ajoi kolmessa kilpailussa viime kaudella ja ajoi kahdesti pisteille, mutta ratojen ajaminen F1-autolla on eri planeetalta F2-kilpuriin verrattuna. Hänelle tulee kauden aikana vastaan Suzukan ja Austinin kaltaisia ratoja, joilla ei ole toistaiseksi ajanut. Parhaimmillaan Bearman voi hätyytellä viiden kärkeä, mutta sen homman voisi antaa Oconille, mikäli olosuhteet ovat tallin autolle sopivat. Karhumies tulee kamppailemaan tallille tärkeistä jämäpisteistä.

Hamiltonin vietyä toisen Ferrari-paikan, viime kaudella kahdesti voittanut Carlos Sainz jatkaa uraansa Williamsin riveissä. Ottaen huomioon Sainzin kunnianhimon ajaa huippusijoista ja Alex Albonin yllätysvalmiuden. Williams on tallina motivoitunut palaamaan vuosien korpivaelluksen jälkeen huipputallien joukkoon. Tänä vuonna se ei kutenkaan vielä toteudu, mutta podiumpaikat voivat olla ulottuvilla, mikäli kuljettajien alla on toimiva menopeli säätöineen.

Sauber on valmistautunut Audin aikakauteen vaihtamalla porukkaa sekä molemmat kuljettajansa. Haasilta lähtenyt Hülkenbergin tavoite on tuoda pistesijoja sekä opettaa F2-mestari Gabriel Bortoletolle tavat toimia auton kanssa. Perusasiat brasilialaisella on kunnossa junnuluokista, mutta F1-autolle tyypillisten pienten säätöjen hiomisessa menee aikaa. Tärkeintä on kuitenkin sopeutua uuteen ympäristöön.

Lopuksi

Itseäni ilahduttaa suuri tulokaskuskien määrä. Kun viime kauden alussa ei ollut heitä yhtään niin nyt debyytin tekee kuusi kuljettajaa. Heistä isoimmat otsikot saavat kärkitalleissa ajavat Lawson ja Antonelli. Bearman ja Bortoleto herättävät myös mielenkiintoa, mutta kuten aikaisin maintisin, niin Jack Doohan on arvoitus kuljettajana. Onko hän tarpeeksi valmis kuninkuusluokkaan? Tähän voidaan saada jonkinlainen vastaus kevään aikana. 

Kuten viime vuonna, niin aikataulujen vuoksi katson muutaman kisan jälkilähetyksenä. Voisinhan minä herätä ns. kukonlaulun aikaan katsomaan Australian kilpailua, mutta parempi saada hyvät unet. sama koskee myös Las Vegasin kilpailua, jonka lähtö on myös kello kuusi aamulla. Toisaalta aamukisoissa on se mukava puoli, että pitkää odotusta ei tule ja voi samalla juoda aamukahvit. Euroopan kisat ajetaan Britannia pois lukien tuttuun tapaan neljältä iltapäivällä. Tarkemmat aikataulut löytyvät F1-sarjan kotisivuilta. Syksyllä jo totesin vähemmän olevan parempi. Kilpailuja on nykyään aivan liikaa. Kun itse aloin katsomaan nassikkana, niin niitä oli joka toinen sunnuntai. Kun ei ajeta formuloita, voin fiilistellä toisella suosikki kilpasarjalla eli Indycarilla sekä katsoa autokaravaaneja täydessä vauhdissa eli kestävyyskilpailuja.

Tämä tältä erää. 

Keikkailukausi lähes paketoitu

 

Talvisin moottoriradoilta ei kuulu autojen ääniä, ralleja kuitenkin ajetaan. Viimeksi mainitusta kirjoitan vähemmän, sillä olen aina pitänyt ratakisoista enemmän. Lätkäjutut kirjoitan Jatkoaika-sivustolle. Viikonloppuna laskettiin kelkkailun puolella sekä ohjas- että rattikelkkojen puolella, joten tämä artikkeli käsittelee kyseisen lajin tapahtumia.

Ohjaskelkkailun MM-kisat laskettiin viikonloppuna Kanadan Whisterissä. Vancouverin olympialaisista tutulla radalla huippunopeus nousee 145 kilometriin tunnissa. Saksa oli tuttuun tapaan ylivoimainen voittaen seitsemästä kilpailumuodosta kultaa viidessä. Voitot tulivat miesten ja naisten yksilökilpailun lisäksi miesten kaksikossa, että mixed singles-kilpailussa. Viimeksi mainitussa laskevat yksi mies- ja naislaskija ja nopein yhteisaika voittaa. Pahottelut, että kilpailulle ole sopivaa suomenkielistä termiä.

Itävalta puolestaan otti voitot naisten kaksikossa sekä sekaparien kilpailussa, jossa joukkueen muodostavat nais- ja mieskaksikko. Kisat päättäneessä joukkuekilpailussa nähtiin draamaa, kun Italian joukkue hylättiin varaslähdön vuoksi. kun miesten kaksikon muodostaneet Ivan Nagler ja Fabian Malleier osui lähtöporttiin ennen valon vaihtumista. Latvian joukkue keskeytti kilpailun, kun heidän naiskaksikkonsa kaatui radan 11. kaarteessa. Saksan lisäksi mitaleille pääsi Itävalta ja kautensa päättänyt Kanada kotiyleisönsä edessä. Kanadan joukkue ei lähetä laskijoitaan maailmancupin päätöskilpailuihin aasiaan. Yksittäisistä urheilijoista Saksan Max Langenhan ja maanainen Julia Taubitz voittivat molemmat neljä maailmanmestaruutta. He voittivat yksilökilpailujen lisäksi myös joukkuekilpailut. Ensi vuonna on vuorossa olympialaiset ja mm-mitaleista lasketaan seuraavan kerran kahden vuoden kuluttua Itävallan Innsbruckissa.

Ratti- ja ohjaskelkkailun maailmancup saatiin päätökseen Norjan Lillehammerissa. Mahakelkkailun puolella voittoon laskivat miehissä Kiinan Qinwei Lin ja naisissa Itävallan Janine Flock, joka voitti myös Euroopan mestaruuden. Miesten mestaruuden vei maamies Samuel Maier. EM-tuloksiin lasketaan vain eurooppalaisten kilpailijoiden tulokset.  Miesten kahden miehen kelkoissa voittaja oli Saksan Francesco Friedrich ja maamies Johannes Lochner voitti nelimiehisten kilpailun. Saman maan Laura Nolte voitti sekä naisten yksilökelkan, että kahden naisen kelkkakilpailut.

Cupin kokonaiskilpailujen voittajat mahakelkkailussa ovat viikonlopun kilpailun voittanut Janine Flock, sekä miesten kilpailussa kahdeksanneksi laskenut britti Matt Weston. Weston oli ylivoimainen, sillä hän jäi vain kerran palkintopallin ulkopuolelle. Francesco Friedric voitti molemmat miesten cupit, että kokonaiskilpailun. Naisten osalta kausi päättyy samalla radalla ensi viikonloppuna ja Laura Nolten kanssa kokonaiskilpailun voitosta taistelee Lisa Buckwitz.

Tämä tältä erää.

Seuraavaa tähteä etsimässä

Kirjoitin viime vuonna autourheilun laajasta kirjosta Formula 1-sarjan ulkopuolella, josta haetaan kilpa-autoilun huumaa, kun kuninkuusluokkaan ei ovet aukea. Nyt käännän kupin nurinpäin ja kerron nk. pikkuformulaluokista.

Miten formuloihin pääsee?

Nykyään f1-sarjaan päästääkseen on kuljettajilla oltava superlisenssi, minkä ansaitakseen on kilpailtava pikkuformulaluokissa kolmesta neljään vuotta. Lisenssin saamisen käytännöt ovat vaihtuneet vuosien saatossa. Aikanaan Kimi Räikkönen sai poikkeusluvalla lisenssin, vaikka oli ajanut vain 23 autokilpailua. Tuoreempi esimerkki on kymmenen vuoden takaa, kun tuolloin 17 Max Verstappen siirtyi Toro Rosson F1-tallin vain yhden F3-kauden jälkeen. Muutama vuosi aiemmin hän oli ajanut vielä karting-autoja.

Lisenssin saadakseen on kuljettajan kerättävä kolmen vuoden ajalta vähintään 40 pistettä, ne kertyvät sarjoissa menestymisen mukaan. Sarjamestaruudesta maksimipisteiden saaminen vaihtelee arvon mukaan. FIA:n luomassa lisenssijärjestelmässä painotetaan heidän itsensä järjestämiä sarjoja, mikä tarkoittaa esimerkiksi Yhdysvalloista kotoisin olevan kuljettajan siirtymisen Euroopan radoille nuorena. Karting-uran jälkeen ensimmäinen autoluokka on Formula 4 ja siitä ylöspäin luokat ovat Formula Regional, Formula 3 ja Formula 2. Nykyään moni nuorukainen kuuluu F1-tallin ylläpitämään akatemiaohjelmaan, mikä takaa rahoituksen ja priimat harjoitteluolosuhteet. Kaupan päälle kuljettajan kilpa-auto maalataan samoihin väreihin, kuten F1-tallilla.

Formula 4 ja Formula Regional-sarjat ovat alueellisia, mutta Regional-luokan korkein sarja on Euroopan mestaruussarja (Formula Regional European Championship by Alpinen, Freca). Regional-luokan autot ovat vain 10 hv Formula 3-autoja alitehoisia, jolloin siirtyminen ylemmälle tasolle on helpompaa. Regional-luokka luotiin Formula 3-luokkien tilalle, kun GP3-nimelllä tunnettu sarja uudelleennimettiin F3-sarjaksi ja FIA hankki nimeen yksinoikeuden.

Formula 2 luokka on korkein luokka ennen F1-sarjaa ja nämä kilpailut ajetaan F3-kilpailujen tapaan F1-viikonlopun yhteydessä, mikä takaa tulevaisuuden kuljettajille näyttöpaikan tallipomojen silmän alla. Myös tv-näkyvyys on taattu, sillä kilpailujen tv-oikeudet sisältyvät F1-sarjan oikeudet omistavan Formula One Managementin (FOM) myymään tv-sopimukseen.

Entä Amerikassa?

Suomen ainoa Indy 500-kilpailuun osallistunut kuljettaja, Tero Palmrooth käynnisti viime vuonna Indy Junior Academy-hankkeen, jonka tavoitteena on koulia nuorista suomalaisista Indycar-kuljettajia. Ensimmäisenä tähän valittiin 16-vuotias Vilho Aaltola. Moni on ymmällään Amerikan pikkuformuloista, joten pieni selitys on paikallaan.

Yhdysvaltojen korkeimpaan formulasarjaan eli Indycariin on myös oma polkunsa, joka kantaa nimeä USF Pro Champioships. Tämän nimikkeen sisällä ovat USF Juniors, USF 2000 ja Pro 2000-luokat sekä Indy Nxt. Luokkien kilpailut ajetaan samana viikonloppuna Indycar-sarjan kanssa ja lähtöjä on sarjasta riippuen kahdesta kolmeen kappaletta. Sarjan mestari saa stipendin seuraavalle kaudelle korkeammassa luokassa, mikä lisää motivaatiota mestaruuden tavoitteluun, että helpottaa taloudellista taakkaa. Tällaista ei ole tarjolla Euroopan puolella. 

Lopuksi

Vaikka junioriformulasarjojen kirjo on laajaa, niille on yhdistävänä asiana yksityyppiluokka. Auton runko, renkaat ja moottori tulevat samalta valmistajalta - tämä vaihtelee sarjan mukaan, mikä takaa tasaisuuden ja viihdyttävät kilpailut. Näin ollen kuljettajan ajotaidot ja auton säädöt radan mukaan ratkaisevat kilpailun voiton. Euroopan sarjoissa tekniset säännöt eli auton koko ja moottori uusitaan noin viiden vuoden välein. Näin tehtiin viime vuonna F2-autoille ja samoin tulevan kauden F3-autot uudistuivat, jotta ne olisivat limittäin F1-sarjan sääntöjen kanssa.

Itse olen juuri viihdyttävyyden vuoksi katsonut pikkuformulakilpailuja, toinen näkökulma tähän on kiinnittää huomiota tuleviin F1-kuskeihin, jo ennen ensimmäistä testiä. 

Kelkkakisojen antia

 

En ole kadonnut minnekään, kuukauden mittainen kirjoitusloma on pidetty on aika palata blogin työstämiseen ääreen. Välissä olen tietysti katsonut urheilua, Netflix-palvelusta Squid Gamen tuoreimman kauden sekä Yle Areenasta erinomaista Queen of Fucking Evertyhing-sarjaa. Toisin sanoen olen ruokkinut itseäni viihteellä. Kirjoittamista en ole täysin unohtanut, sillä Jatkoaika-sivustolle olen kirjoittanut lätkäuutisia.

Kelkkailun maaailmancupit ovat täydessä käynnissä ja ne yleensä lasketaan alta pois ennen kauden päätapahtumaa, maailmanmestaruuskilpailuja jotka tänä vuonna järjestetään Yhdysvaltain Lake Placidissa. Viime viikolla Ratti- ja skeletonkekkailijat laskivat St.. Moritzin luonnonlumesta tehdyllä klassikkoradalla ja kahden miehen kelkoissa saksalaiset Francesco Friedrich ja Johannes Lochner jakoivat voiton. Samat herrat miehittävät podiumin kaksi korkeinta koroketta sunnuntaina lasketussa neljän miehen kelkoissa. Kolmanneksi laski Iso-Britannian Brad Hallin ajama nelikko. Miesten skeletonissa cupia johtava britti Matt Weston laski voittoon ja ilmaisi tyytyväisyyttään karjaisulla kilpailun päätyttyä. Saksan kaksikko Jaqueline Pfeifer, Axel Jungk voittivat perjantaina lasketun joukkuekilpailun. 

Seuraavat kaksi viikkoa skeleton- eli mahakelkkailijat huilaavat, sillä Innsbruckin ja St. Moritzin toinen kilpailuviikonloppu on omistettu rattikelkoille, tuolloin mukaan tulevat myös naiset kaksikon ja yksilökelkan eli monobobin muodossa. Ensi kuun pulivälissä lasketaan kauden viimeinen maailmancupkisat Norjan Lillehammerissa. Kauden kalenterissa oli erikoisuutena, että skeletonkelkkailijat aloittivat kautensa ennen rattikelkkailijoita kahdella Aasian kilpailussa ennen Eurooppaan siirtymistä. Rattikelkoissa kokonaiskilpailua johtaa Saksan Francesco Friedrich ja naisissa saman maan Laura Nolte. Naisten skeletonissa maailmancupia johtaa Itävallan Janine Flock

Ohjaskelkkailun puolella laskettiin Saksan Altenbergissa ja miesten yksilökilpailussa, jonka katsoin lauantaina suorana Youtuben kautta nähtiin kaatumisia ja valliin osumisia, mitkä sitten pudottivat kilpailijoita lopputuloksissa. Saksa ja Itävalta ovat tälläkin kaudella olleet kovaa valuuttaa sillä yksilökilpailujen voittoon laskivat miesten puolella Max Langenhan ja naisissa Itävallan Madeleine Egle. Pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna oli mukava huomat Ruotsin Svante Kohalan sijoittuneen miesten kilpailussa 15:sta.

Itävaltaan ja Latviaan menivät kaksikkojen kilpailujen ykköstilat ja Latvia otti myös voiton joukkuekilpailussa. Toisin, kuin edeltävässä Siguldan kilpailussa, kaikki osallistujat pääsivät maaliin saakka. Latviassa oli nimittäin ongelmia lähtöportin kanssa ja hylkäyksiä tuli, kun maalialueella olevaan läppään ei osuttu. Tuolloin seitsemästä joukkueesta neljä keskeytti tai sai hylkäyksen. Joukkueeseen on nyt lisätty naisten kaksikko, joten laskujärjestys naislaskija, miespari, mieslaskija, naispari. Ohjaskelkkailijat jatkava Saksan kiertuetta, sillä ensi viikolla on vuorossa Winterbergin kilpailu ja kuun lopussa lasketaan Oberhofissa.

Tämä tältä erää.