Kolmen kilpailun raportti

 

Viikonloppuna ajettiin kolme autokilpailua, joista jokaisesta riittää kirjoitettavaa. Pidemmittä puheita aloitetaanpa.

F1-sarja jatkui Montrealin radalla Kanadassa, mutta rehellisesti todettuna kilpailu ei tarjonnut jännityksen aiheita. Kärkikuljettajat ajoivat kahden pysähdyksen taktiikoilla, joten niiden ajoittaminen kilpailijoihin nähden oli tärkeässä osassa. Paalulta lähtenyt George Russell kontrolloi kilpailua kärjessä ja teki viimeisen pysähdyksensä 42. kierroksella. Red Bullin Max Verstappen taas omansa viisi kierrosta aiemmin ja McLarenin Lando Norris 47. kierroksella.

Verstappen pyrki loppuvaiheilla vauhtiaan kiristämällä saada brittiä kiinni, mutta ohitusyritystä ei koskaan tullut. McLaren-kaksikko Norris sekä Oscar Piastri keskittyivät keskinäiseen kisailuun, mikä taas turvasi kolmantena ajaneen Kimi Antonellin ajoa. Kolme kierrosta ennen maalia Australialainen ohitti Norrisin radan viimeisessä shikaanissa, johon Norris yritti heti vastata takaisin. Hän pyrki maalisuoralla Piastrin ohi vasemmalta puolelta, minkä Piastri oli jo peittänyt. Tämä johti kaksikon kolariin, jonka myötä Norris keskeytti - myönsi radiossa virheensä ja Piastri kävi varikolla etusiiven vaihdossa. Norrisilta meni hukkaan tärkeitä MM-pisteitä.

Turva-auton perässä tultiin maaliin, joten Russellille voitto, Verstappen toinen ja Antonellille uran ensimmäinen palkintosija. Neljänneksi tuli Piastri. Ferrarit ätysten maaliin, sillä Charles Leclerc oli viides ja Lewis Hamilton kuudes. Fernando Alonso seitsemäs Aston Martinilla, Sauberin Nico Hülkenberg kahdekas, Esteban Ocon yhdeksäs ja viimeisen pistesijan sai Williamsin Carlos Sainz. Liam Lawson ja Alex Albon keskeyttivät kilpailun teknisiin vikoihin ja sääntöjen mukaan (90% ajetusta kilpailusta) Norris sai merkinnän lopputuloksiin, vaikka ei ajanut ruutulipulle.

Kilpailu oli nopeasti ohitse, kun siihen meni ajallisesti noin 92 minuuttia, aikaisempi turva-auto olisi voinut tehdä kilpailusta kiintoisamman seurattavan. Toivottavasti Itävallan kilpailussa nähdään enemmän tapahtumia.

Pisteissä Piastrin johto Norrisiin on 22 pistettä ja kolmantena olevan Verstappenin ero Australialaiseen on 43 pistettä. Valmistajien puolella McLaren on selvästi muita edellä.

Le Mans

Arvostettuimpiin autokilpailuihin kuuluva Le Mansin 24 tunnin ajo ajettiin viikonloppuna ja itse seurasin tapahtumia liveseurannan ja koostevideoiden muodossa. Heti eilen illalla Youtubessa julkaistiin 24 minuuttia pitkä kooste, joten jos kiinnostaa, niin katsokaa.

Tuttuun tapaan tapahtumia riitti, kun Hypercar-luokan autot alkoivat muutaman tunnin päästä ohittelemaan hitaampia GT3-luokan autoja. Paalulta lähteneiden Cadillacien vauhti ei oikein riittänyt, sillä maalissa tehdastallin JOTA-autot tulivat sijoille viisi ja kahdeksan. Tunnin ajon jälkeen Peugeot #93 ajoi pahasti ulos, mutta autosta irtosi vain moottorikate, joten ei muuta kuin varikolle korjattavaksi. Autokunta pääsi lopulta maaliin sijalla 17.

Pitkään kilpailun kärjessä ajaneet Ferrarit pohtivat, ojennetaanko voitto punaisille tehdastallin autoille, kuten kahtena edellisvuotena, mutta lopulta voiton vei keltainen yksityistallin autokunta #83. Sen muodostivat yhden F1-voiton Robert Kubica, Kiinan Yifei Ye sekä britti Phil Hanson. Porschen tehdastallin autokunta #6 ajoi toiseksi ja kolmas oli Ferrarin tehdastallin #51 autokunta. Tämä auto löytyy pienoismallikokoelmastani. Gt3-luokan voitti #92 Porsche Manthey ja Lmp2-luokan #43 Inter Eurool Competition. 

Kestävyyskisojen kaksi isointa sarjaa jatkavat kauttaan piakkoin, sillä Amerikan IMSA-sarja ajaa tämän kuun lopussa kuuden tunnin kilpailun Watkins Glenin moottoriradalla ja MM-sarja jatkaa kauttaan heinäkuussa Interlagosin radalla Brasiliassa.

Indycar- Gateway

Penske-talli miehitti eturivin Gatewayn ovaalilla ajettuun Indycar-kilpailuun, mutta sekä Will Power, että Scott McLaughlin joutuivat David Malukas ohittamaksi ensimmäisen kierroksen jälkeen. Devlin DeFransesco oli päivän ensimmäinen keskeyttänyt kilpailun neljännellä kierroksella. Will Powerin kilpailu päättyi ulosajoon 47. kierroksella, joten turva-autojaksoilla tehdyt varikkopysähdykset toivat viihdettä yleisölle, Christian Rasmussenin auo syttyi palamaan varikolla, mutta palo sammui itsestään. Christian Lundgaardin auto pysähtyi varikkosuoralle, joten mekaanikot vetivät auton takaisin ruutuun ja päästivät kuljettajansa matkaan, kun suoralla oli tilaa. Tapauksesta hän sai pysähdysrangaistuksen, jonka hän kärsi 61. kierroksella, kuten teki myös Ruotsin Felix Rosenqvist.

Puoliväli saavutettiin 130. kierroksella ja Josef Newgarden oli kärjessä, mutta hän ajoi hurja kolarin Louis Fosterin kanssa. Osuman voimasta Penske-auto kääntyi ylösalaisin, mutta onneksi molemmat selvisivät. 

McLarenin Pato O'Ward, otti johtajan paikan uusintalähdössä 148. kierroksella, sillä sekä McLauglin, että Malukas joutuivat varikkorikkeiden takia päästämään kolme autoa edelleen.

Varikkotaktiikka osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi ja parhaiten tässä onnistui Andretti-tallin Kyle Kirkwood, joka teki viimeisen pysähdyksensä 233. kierroksella. O'Ward teki omansa viisi kierrosta myöhemmin. Kun muut tekivät omat pysähdyksensä viimeisen kerran.

Kirkwood oli jälleen johtajan paikalla ja piti sen loppuun saakka ottaen uransa ensimmäisen voittonsa ovvaliradalla. O'Ward oli toinen ja varikolla aiemmin ongelmiin joutunut tanskalainen Rasmussen oli kolmas, mikä oli uran paras sijoitus tähän asti. Kirkwood on voittanut kauden kahdeksasta kilpailusta kolme ja viisi voittanut Alex Palou oli maalissa kahdeksas, mutta jatkaa pistejohdossa 73 pisteen erolla Meksikolaiseen O'Wardiin. Pisteissä kolmantena on voittoa juhlinut Kirkwood.

Juhannuksena ajetaan seuraava kilpailu Road American moottoriradalla.

Tämä tältä erää.

Le Mans-raportti

Todettakoon näin ensi alkuun, että jalkapallon em-kisat ovat lähteneet käyntiin Saksassa ja suosikkini eli isäntämaa voitti avausottelussaan selkeästi Skotlannin 5-1. Kirjoitushetkellä ensimmäinen lohkokierros on meneillään ja ylihuomenna alkaa toinen lohkokierros, joka kestää nelisen päivää.

Tähän mennessä kilpailuissa ei olla nähty maalittomia tasapelejä. Jokaisessa kamppailussa on tehty maaleja. Albania teki Italiaa vastaan osuman jo ensimmäisellä peliminuutilla. Koska kilpailut eivät ole vielä kunnolla alkaneet, tarkoitan että pelejä ei ole pelattu isoa määrää. Jätän käsittelyn asiasta tähän. Palaan EM-futisasiaan ensi viikolla.

Ferrari jälleen Le Mans-voittaja

Autourheilun klassikko. Le Mansin 24 tunnin kilpailu ajettiin Ranskassa ja radalla nähtiin yli 60 autokuntaa. Autokunnan muodostavat kolme kuljettajaa, jotka vaihtavat ajovuoroaan varikkopysähdysten yhteydessä. Keskimäärin yksi kuljettaja ajaa vuorokauden mittaisessa kilpailussa noin kahdeksan tuntia.

Kilpailu sisälsi tapahtumia ensimmäisistä tunneista alkaen. Kilpailun paalulta lähtenyt Porsche #6 joutui ensi kierroksilla luovuttamaan kärkipaikkansa Ferrarille ja BMW #20 ajoi ulos radan viimeisissä shikaaneissa.  Molemmat Lamborghinin Hypercar-luokan kilpailijatkin tutustuivat hietikkoon sekä radan reunavalleihin.

Yksi Cadillaceista kävi nurmikolla ja Alpinen autoista hajosivat moottorit. Naiskuljettajista koostuvan Lamborghinin kilpailut GT3-luokassa vaikeutui, kuin aiemmin mainittu Porsche osui vaaleanpunaiseen autoon. Onneksi auto saatiin varikolle ja saksalaistalli sai tilanteesta varikon läpiajorangaistuksen.

Yöllä BMW #15 osui vauhdilla kaiteisiin, kun yksityistallin keltainen Ferrari #83 tuuppasi autoa. Radalle tuotiin turva-auto ja ratavirkailijat korjaushommiin. GT3-luokassa ajaneen Motogp-legendan Valentino Rossin autokunnan kilpailu päättyi myös ulosajoon.

Aamulla tuli sade ja ajaminen oli hankalaa, kun suurimmalla osalla oli kuivan kelin renkaat alla. Vaikka radan kuivuessa niillä ajettiin, pidosta ei ollut tietoakaan, sillä ulosajoja ja kolareita tapatahtui. Porsche #4 ajoi radalta ulos Porschen nimeä kantavassa mutkassa. GT-luokan Aston Martin kiepsahti rengasvalliin osuman seurauksena katolleen, onneksi kuljettaja oli kunnossa.

Keltaisen Ferrarin autosta hajosivat täysin sähköjärjestelmät ja auto savusi varikolla, joten heidän kilpailunsa loppui siihen. Lopun sade pisti vielä jännitystä kehiin ja Ferrari ja Toyota taistelivat voitosta. Varikolla tallin porukat jännittivät sormet ristissä, Voittaako Italialaiset jälleen vai nappaako Toyota kuudennen voittonsa.

Vastaus ylläolevaan on Ferrari, sillä ensimmäisenä ruutulipulle kurvasi Maranellon korskean orin autokunta #50, jonka jakoivat Miguel Molina, Nicklas Jensen sekä Antonio Fuoco. Toyota #7, jonka jakoivat F1-sarjassa käyneet Kamui Kobayashi sekä Nick de Vries yhdessä Jose Maria Lopezin kansaa oli toinen. Kolmanneksi tuli viime vuoden kilpailun voittanut tehdastallin toinen Ferrari.

GT-luokan voittajiksi ajoivat Richard Lietz, Morris Schuring ja Yassin Shahin #91 Porschella.

Jos ihmettelette, miksi tekstissä vilisee autoja sekä niiden kilpailunumeroita yksittäisten kuljettajien sijaan, niin kestävyyskisoissa kyse on kuljettajien sijaan autojen välisestä kilpailusta. Selostajat viittaavat kuljettajan sijaan yleensä autoihin. Tärkeintä on siis tiimityö, jota kaikki tekevät, jotta menopeli saadaan pitkän kilpailun jälkeen maaliin.

Tämä tältä erää.

Mitkä autot ajeli kilpaa?

Otsikon mukaisen kysymyksen kuulen usein isältäni, kun kerron hänelle jossain päin maailmaa ajetusta autokisasta, missä ei ajettu formula-autoilla. Tällä tarkoitan kestävyyskisoja sekä nk. koppiautokisoja, joita löytyy maailmasta useita kansainvälisiä ja paikallisia sarjoja. Mediassa puhutaan myös vakioautokilpailuista, mutta edellä mainitut ilmaisut ovat yhtä hämääviä, kuin rock- ja metallimusiikin eri alalajit.

Monen formulaurasta haaveilevan ura tyssää rahoituksen puutteeseen tai kehityksen pysähtymiseen. On huomattu, että taidot ja rahat eivät riitä, kun siirrytään isompaan pikkuformulaluokkaan. Joillakin ura loppuu F3-luokkaan. On kuitenkin olemassa varasuunnitelma, jota ei kannata jättää käyttämättä. Moni on tähän tarttunut, sillä kilvanajaminen on ollut miellyttävää ja koppiautoissa menestymällä voi ansaita. F1-sarjaan pääsee kuitenkin vain kaksikymmentä kuljettajaa ja vaihtuvuus ei ole kovin tiheää pitkien sopimusten vuoksi.

Suomalaisia ratin takana

Haastattelin aikanaan Saksassa Audi TT Cup-sarjaa ajanutta Joonas Lappalaista tästä asiasta. Hän siirtyi pikkuformuloista koppiautoihin ajopaikkojen suuremman todennäköisyyden vuoksi. Tätä kirjoittaessa hän on ajanut vuosia Audilla Nürburgringin Nordscleife-radalla ajettavia kestävyyskilpailuja.

Moni suomalainen, joka ajaa koppiautoluokissa jäävät ymmärrettävästi mediapimentoon f1- ja ralliuutisten varjoon. Heistä kuitenkin uutisoiden moottoriurheiluun erikoistuneella urheilu-uutiset.com-verkkosivustolla. Vuosia BMW:llä kisoja ajanut porilainen Jesse Krohn ajaa tänä vuonna Yhdysvaltain IMSA-sarjassa prototyyppiluokan BMW:llä ja hänen autokuntansa sijoittui kuudenneksi arvostetussa Sebringin 12 tunnin kilpailussa.

Markus Palttala on myös ajanut kyseisessä sarjassa BMW M3-autolla. Hän voitti BMW Z4 GT3-autolla Span 24 tunnin kilpailun vuonna 2015. Formulalähetyksistä tuttu Toni Vilander on voittanut muun muassa kahdesti GTE-luokan Le Mansin 24 tunnin kilpailussa sekä Bathurstin 12 tunnin kilpailun Ferrarilla.

Kilpailujen laaja kirjo

Kärjistettynä koppiautoiksi tarkoitetaan kilpa-autoja, jotka koriltaan pohjautuvat siviilimalleihin. Korin alta paljastuu kuitenkin täysverinen kilpa-auto tehokkaine moottoreineen, jarruinen ja formuloista tutulla ratilla, jossa vaihteita vaihdetaan silmänräpäyksessä eli puhutaan nk. läppävaihteista.

Monet näistä kilpailuista ovat kestävyyskilpailuja, joiden kesto vaihtelee kahdesta tunnista vuorokauteen. Näihin kilpailuihin osallistuu monta autokuntaa, jossa auton ajovuoron jakavat kaksi tai useampi kuljettajaa. Soolona ei saa ajella. Osallistujat jaetaan luokkiin auton teknisten sääntöjen sekä kuljettajien luokituksen mukaan, joka perustuu ajokokemukseen. Osallistujakatras vaihtelee siis täysipäiväisistä ammattilaisista rahaa polttaviin herrasmieskuskeihin.

On olemassa myös mestaruussarjoja, joissa ajetaan vain tietyn merkin autoilla, esimerkiksi Porschet, joiden 911-autolla ajetaan useita sarjoja ympäri maailmaa. Kilpailut ovat näissä puolen tunnin mittaisia rykäyksiä, eikä mitään varikkopysähdyksiä ole. Jotkut osallistujista ovat erikoistuneet kyseiseen automerkkiin ja menestyminen näissä on tiennyt tehdaskuljettajan sopimusta sekä parhaimmillaan pääsyä prototyyppiauton rattiin ja Le Mansin 24 tunnin kilpailuun.

Kestävyyskisat kukoistaa

Prototyyppiautot ovat oikeastaan f1-autoja suljetulla ohjaamolla varustettuna. Auto on teknisesti kehittynein f1-auton jälkeen ja yhtä kallis. F1-auton tapaan autoissa on polttomoottorin lisäksi hybridimoottori. Kestävyyskisojen kaksi isointa sarjaa eli IMSA- sekä MM-sarja (World Endurance Championship) elävät nyt samanlaista kukoistuskauttaan, kuten 80-luvulla. Kiitos yhdenmukaisten sääntöjen. 

Samalla autolla voi nyt ajaa kilpaa sekä Le Mansissa että IMSA-sarjassa. Ainoa ero tähän on, että viimeksi mainitussa tehdastallin automerkillä on oltava myyntiverkosto Amerikassa. Toinen merkittävä ero on sääntö, jossa auton rungon valmistaa ulkopuolinen firma. MM-sarjassa tehdas tekee auton alusta loppuu itse. Sen vuoksi sarjan GTP-luokassa ei ole Ferrareita. Toinen painava syy on myös kustannukset autojen kuljettamisessa atlantin toiselle puolen. Tämän vuoksi Toyotan tehdastalli osallistuu vain mm-sarjaan.

GTP- ja Hypercar-nimisten prototyyppiluokkien lisäksi on myös LMP2 sekä LMP3-luokat, jotka ovat tehoiltaan pienempiä ja yleensä yhden runkovalmistajan tekemiä eli kaikki osallistujat ajavat samalla menopelillä. 

Suosituimpia kilpailuja ovat GT3-luokkaan lokeroidut kaksiovisiin urheiluautoihin pohjautuvat kilpailut. Näihin lukeutuu jo aiemmin mainittu Span 24 tunnin koitos. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nämä kilpailut järjestää ranskalainen SRO-organisaatio, jonka GT World Challenge nimisiä kilpailuja on joka kolkassa.

90-luvun koppiautobuumi

Etuvetoisilla ja neliovisilla vakioautoilla ajetaan myös paljon kilpailuja. Nykyään nämä ajetaan TCR-luokituksen mukaisilla autoilla, kuten Honda Civic Type R:llä. 90-luvulla DTM- ja BTCC-kilpailut keräsivät katsomot täyteen ja moni f1-uran lopettanut ajeli näissä kilpailussa.

Saksalaisvetoista DTM-sarjaa ajettiin myös Helsingin Sörnäisissä muutama vuosi. Kävin aikanaan paikan päällä. Kustannukset nousivat liian suuriksi ja sarja meni tauolle. Vuosituhannen vaihteessa aloitettiin uudestaan, mutta edellä mainitun syyn vuoksi sarjassa siirryttiin GT3-autoihin, ne kun ovat halvempia, eikä autotehtaan tukea tarvita. Se riittää, kun yksityinen kilpatalli ostaa pari autoa tiettyyn hintaan.

Netti on helpottanut näiden kilpailujen seuraamista kotoa käsin joko suorana tai jälkikäteen. Jos jollekin hiihtäminen on parasta housut jalassa, niin itselleni ne on autokilpailut. Ilmankos pelaan mielellään autopelejä, sillä niissä voi kokeilla eri ratoja monella eri autolla.

Ferrarin voitokas paluu

 

Autokilpailujen klassikko, Le Mansin 24 tunnin kilpailu vietti viikonloppuna satavuotisjuhlia, ensimmäinen kilpailu ajettiin Sarthen radalla 1923 ja tapahtuma oli tänä vuonna loppuunmyyty. Suuriman huomion keräsi kestävyyskisojen uusi pääluokka Hypercar, johon ilmoittautuneita autokuntia oli 16 kappaletta. Mukaan oli tullut myös Yhdysvaltain IMSA-sarjasta tuttuja talleja, kuten Cadillac.

Kilpailu tarjosi viihdettä läpi vuorokauden ajan ja voitosta käytiin kiivas taistelun Toyotan ja Ferrarin välillä. Japanilaismerkin autokunnan auto #8 ajoi ulos peräänajon seurauksena yön aikana ja Peugeot'n autoilla oli heikko kilpailu, sillä heidän autoistaan #93 sijoittui kahdeksanneksi. Autojen hitauteen on pohdittu olevan syynä suuren määrän rataan painavan voiman eli downforcen hakeminen siten, että autossa on takasiiven sijaan kaksi evää. Ehkä olisi parempi asentaa se takasiipi ensi vuoden autoon. Olen kuulut aikoinaan lauseen älä luota ranskalaiseen, joka sopii hyvin kuvaamaan auton luotettavuutta.

Vettä tuli, kuin saavista ensimmäisten tuntien aikana, joten autoja liukasteli 13 kilometrin mittaisella radalla ja ikävän näköisiä kolareita nähtiin muutama. Onneksi pahoja loukkaantumisia ei tullut. Kestävyyskisoissa yksittäistä kuskia tärkeämpää on kemia tallin sisällä, sillä auto pitää jakaa kahden tallikaverin kesken. Ajoaika on rajattu määrä, tässä kilpailussa kuusi tuntia, joten radioon tulee kutsu tuoda auto varikolle ja antaa ajovuoro tallikaverille. F1-kisoista poiketen rikkinäinen auto on mahdollista korjata ja saada takaisin radalle.

50 vuoden tauon jälkeen paluun tehdastallina tehnyt Ferrari osoitti vauhtiaan aika-ajoissa ja luotettavuuttaan kilpailussa. Onboard-videosta katsottuna hybridin ja polttomoottorin yhdistelmä kuulosti hyvältä Voittavassa autokunnassa ajoivat Antonio Giovinazzi, James Calado ja Alessandro Pier Guidi. Ensin mainittu ajoi Kimi Räikkösen tallitoverina Sauberilla. Ferrarin tehdastallia WEC-sarjassa pyörittää Gt-autojakin ajattava AF Corse, jonka kuljettajia nostettiin hypercar-autoon, kun paluuta alettiin suunnitella.

Kilpailun toiseksi ajoi Toyota #8 ja kolmas oli Cadillac #2. GT-luokan voitti ensimmäistä kertaa Chevroletin Corvette ja Lmp2-luokan voitti Inter Europol-tallin auto. Naistrio Rahel Frey, Michelle Gatting sekä Sara Bovy ajoivat vaaleanpunaisen Porschensa luokkansa neljänneksi. Huomiota keräsi kilpailussa myös sääntöjen mukaiseksi muokattu Nascar-auto, joka ajoi kokonaiskilpailussa sijalle 39. Autoa ajoivat Nascar-legenda Jimmie Johnson, Gt-veteraani Mike Rockenfeller sekä vuoden 2009 f1-mestari Jenson Button.

Tuttuun tapaan suomen media nosti uutisoinnissaan merkittävämpään asemaan entiset f1-kuskit ja Eurosportin suomenkielinen selostus sisälsi paljon vertauksia formuoloihin. Haloo, kyse on täysin erilaisesta autokilpailusta, jossa kuljettajia tärkeämpää on tuoda auto maaliin ja saada mainosta autonvalmistajille. Se, mikä kestävyyskisoissa itseäni kiehtoo on päinvastaisuus nopeatempoiseen ja yliarvostettuun F1-kisoihin. Useat luokkien ajo samaan aikaan tuo lisää tapahtumia,, tänä vuonna radalla oli 62 autoa kilpailun lähdössä. Viihteen nimissä kestävyyskisat ovat kiintoisia, eikä niistä tarvitse katsoa, kuin viimeinen tunti.

Au revoir

Max on terästä, toiset tulee perästä

 

Bakussa ajettu Azebaidzhanin (maan nimi vaikea kirjoittaa) osakilpailu oli lyhyesti sanottuna tylsä. Lauanatain aika-ajossa hämmästyttävän paalukierroksen ajanut Charles Leclercin kilpailu päättyi 19. kierroksella moottorin hajoamiseen ja alkuvaiheessa tallitoveri Carlos Sainzin autoonkin tuli tekninen vika, mikä pakotti rallikuskin pojan keskeytykseen. Ferrarilla meni arvokkaita pisteitä hukkaan.

Tämä antoi Red Bullille mahdollisuuden tyylitellä helppoon kaksoisvoittoon ja tämä myös taphtui. Sergio Perez antoi tähtikuljettaja Max Verstappenille kohteliaasti tietä ja hollantilainen ajoi kauden viidenteen voittoon. Mercedeksellä tasaisen varmaa työtä tekevä George Russell ajoi kolmanneksi ja Lewis Hamilton ajoi neljänneksi.

Britin selkä kramppasi pahasti auton rajun pomppimisen vuoksi ja voi olla, että häneltä jää ensi viikonlopun kanadan kilpailu ajamatta. Tällöin sijaiskuskin roolia hoitaisi belgian Stoffel Vandoorne tai hollannin Nyck de Vries, joilla on vapaata sähköformulakisoista.

AlphaTauri oli lähellä jättipottia, sillä Pierre Gasly (suomiselostajien suussa Gäsli) sekä Yuki Tsunoda olivat ajaa pisteille. Gaslyn erinomainen ajo palkittiin viidennellä sijalla, mutta japanilaisen kilpailu meni pipariksi takasiiven hajoamisen vuoksi. Siiven DRS-järjestelmä vioittui ja varikolla siipeen laitettiin teippiä. Tsunoda tuli maaliin sijalla kolmetoista.

Valtteri Bottaksen viikonloppu oli hankala alusta saakka. Alfa Romeo Sauberiin tuodut uudet osat eivät toimineet ja vauhti oli kateissa. Jopa Guanyou Zhou oli häntä aika-ajoissa nopeampi. Zhoun kilpailu päättyi moottoririkkoon. Bottas maalissa 11. Parempi olisi palata vanhoihin säätöihin kanadassa.

MM-pisteissä Verstappenin johto Leclerciin on 34 pistettä. Sergio Perez nousi pisteissä toiselle sijalle pudottaen monacolaisen kolmanneksi. Valmistajien puolella Red Bull johtaa Ferraria 80 pisteen erolla.

Ensi viikolla ajetaan Montrealin radalla kanadassa. Pamauttaako joku autonsa legendaariseen mestareiden muuriin? Ferrarin on pakko voittaa ennen kesätaukoa, muuten kausi on italialaistallin osalta taputeltu.

Road American radalla ajetussa Indycar-sarjan kilpailussa nähtiin kolme turva-autojaksoa ensimmäisen kymmenen kierroksen aikana. Tämän jälkeen ratkaisuasemaan nousivat kuskien taktiikat. Paalulta lähtenyt Alexander Rossi menetti johtonsa varikkopysähykdellä Josef Newgardenille, joka kasvatti johtoaan. 

Viimeisten pysähdyten jälkeen Rossi aloitti takaa-ajon ja vaikka kilpailun lopussa tuli kaksikin uusintalähtöä, tenneseestä kotoisin oleva Newgarden piti pintansa ja ajoi kauden kolmanteen voittoon. Indy 500-voittaja Marcus Ericsson ohitti Rossin viimeisessä uusintalähdössä ja otti kakkostilan, vaikka oli pudonnut joukon perälle kolaroituaan Alex Paloun kanssa kilpailun alussa.

Ericsson johtaa sarjaa 27 pisteen erolla Penske-tallin Will Poweriin ja kauden kahdeksassa kilpailussa on nähty kuusi eri voittajaa. Voidaan siis puhua tasaiseta ja viihdyttävästä kilpasarjasta. Voin uteliaille laittaa koostepätkän youtubesta.

Loppuun mainitsen, että Toyota otti viidennen perättäisen voittonsa kestävyyskilpailujen klassikossa eli Le Mansin 24 tunnin ajossa. Voitot ovat tulleet käytännössä ilmaiseksi, sillä heillä ei ole tarjottu kunnon vastusta WEC-sarjan pääluokassa eli Hypercarissa. Ensi vuonna mukaan tulevat Ferrari, Porsche ja Peugeot, joten tulloin panosta riittää. Vottavassa autokunnassa ajaneelle Sebastien Buemille voitto oli uran neljäs. Suomen Toni Vilander sijoittui autokuntansta kanssa GTE AM-luokan kahdeksanneksi.

Haen takkini.

Yöajoa kakssataa lasissa.

Viime viikonloppuna ajettiin kaksi autokilpailua atlantin molemmin puolin. Niistä jälkimmäinen ajettiin Ranskan Le Mansissa - tästä lisää myöhemmin.

Illinois'n osavaltiossa yhdysvaltain keskiosissa sijatsevalla Gatewayn lyhytovaalilla ajettiin lauantai-iltana kauden 12. Indycar-sarjan kilpailu. Turva-autoa tarvittiin useasti, kun kilpailijat osuivat toisiinsa, etenkin radan ensimmäisessä kaarteessa. Jo kolmannella kierroksella Sebastien Bourdais ja Graham Rahal tuuppasivat toisensa ulos kilpailusta. 17. kierroksella Penske-kaksikko Simon Pagenaud-Josef Newgarden hipaisivat autojaan. Ranskalaisen autosta irtosi päätylevyn pala etusiivestä radan pintaan.

Mestaruustaiston kannalta merkittävin osuma nähtiin tutussa mutkassa, kun 65. kierros oli menossa. Pistetaulokon kärkinimet Rinus VeeKay, Scott Dixon ja Alex Palou kolaroivat. Kärkijoukon takansa ovaalidebyyttinsä tehnyt Romain Grosjean esitti vahvaa ajamistaan ja haastoi kokeneempia kuljetajia ohituksiin. Hän myös onnistui niiden suorittamisessa ja sai kehuja kisainsinööriltä ja selostajilta.

Johtopaikka vaihtui varikkokäyntien myötä Newgarden ja Colton Hertan kesken, kunnes Hertan viimeisen pysähdyksen yhteydessä auton vetoakseli meni irti oikeasta takapyörästä. Penske-tallin Newgarden ajoi keuden toiseen voittoon ja toiseksi tuli meksikon Patricio O'Ward. Kolmas oli australian Will Power. O'Ward siirtyi pistejohtoon kymmenen pisteen erolla Alex Palouun nähden. Sarja pitää nyt vajaan kolmen viikon tauon ennen kolmea viimeistä kilpailua, jotka ajetaan länsirannikolla järjestyksessä Portland, Laguna Seca, Long Beach.

Le Mansissa ajettiin perinteinen 24 tunnin kestävyyskilpailu ja paikalle päästettiin myös yleisöä. Sateinen sää vaikutti kilpailun ensimmäisellä tunneilla, sillä seremoniallinen lähtö suoritettiin turva-auton perässä (perinteiden mukaan kilpailu lähtee ranskan lipunj heilautuksella). Kun täyteen vauhtiin päästiin, niin ensimmäisellä kierroksella Toyotan auto #8 osui kilpailevaan Glickenhaus-prototyyppiautoon. Onneksi autokunta pääsi jatkamaan.

Päivän vaihtuessa yöksi autoja lipsui hietikolle ja pitkällä takasuoralla kaiteisiin, mikä tarkoitti pitkää ajoa turva-auton perässä. Nopeat ja hassun näköiset prototyyppiautot (yleisterminä Le Mans-autot) puikkelehtivat GT-urheiluautojen ohitse, joten radalla riitti tapahtumia. Viimeisillä tunneilla Toyota kutsui molemmat autonsa varikolle ja päästi auton #8 sisarautonsa edelle. He saivat kunnian tuoda japanilaismerkille neljännen perättäisen voittonsa. Autokunnassa ajoivat Kamui Kobayashi, Mike Conway ja Jose Maria Lopez.

Toisessa Le Mans-autojen luokassa eli Lmp2:ssa, missä autot ovat nk. yksityyppiautoja kilpailu ratkesi vasta viimeisellä kierrokella. Team Wrt:n autokunta, jossa mukana oli f1-kilpailun voittanut Robert Kubica, hyytyi radan varteen. Voittajan ja toiseksi sijoittuneen auton ero oli vain 0,7 sekuntia ja ruutulippumieskin oli vähällä jäädä alle.

Ferrari voitti molemmat GT-luokat. Itse en välitä, vaikka tämän vuoden kilpailussa ei ollut suomalaista osallistujaa. Se on vain mukavaa katsoa, kun radalla on kolminkertainen määrä autoja f1-kilpailuun verrattuna. Ensi viikolla niistä asiaa.